Aarno Kellberg: VIIMEISET LEIKIT tai Lauri J. Koponen: VEIJA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Lauri J. Koponen: VEIJAREIDEN VALISTUSAIKA. Kansi: Unto Jäsberg. 1982 WSOY, Nuorten Toivekirjasto 261. 158-sivuinen sidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Veijareiden valistusaika (1982) kirjassa Mölymäen veijareiden valistusaika on alkanut. Yhteiskoulua eli Navettaa käyvät Tossu, Eko, Kunski ja Ierikka. Mutta kun mölymäkeläisille sattuu ja tapahtuu, niin muistutuksia satelee - milloin myöhästymisistä, milloin sanailusta opettajan kanssa tai milloin nyt mistäkin muusta käsittämättömästä syystä. Opettajainhuoneessa puhutaan varsin pian tietyin äänenpainoin mölymäkeläisistä. Eikä asiaa suinkaan paranna se, että poikien tulee talvipakkasella kasteltua kolmasluokkalaisten keikarien karvahatut. Nämä kun olivat olleet kovasti tyttöjen suosiossa, jopa kuvankauniin Hilkan, jota Tossu on niin monella tunnilla hartaasti katsellut. Mutta hyvin mölymäkeläiset muuten selviytyvät, mitä nyt läksyt tekevät vähän kiusaa. Ehdot ovat edessä. Ja Hilkan kanssa samalle luokalle olisi päästävä, etenkin Tossun... 

Lassi Koponen, oikeasti Lauri Koponen (s. 1928 Savonlinna) kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1949 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Oulun opettajakorkeakoulusta 1954. Kirjailijaksi Koponen ryhtyi 1970-luvulla, kun esikoisteos, nuortenkirja Mölymäen veijarit julkaistiin. Tämän jälkeen Koponen kirjoitti neljä muuta romaania. Mölymäen veijareissa, Veijareiden valistusajassa ja Tossun talvisodassa seurataan erään tietyn kuopiolaisen poikaporukan seikkailuja. Koposen kirjat sijoittuvat sotien jälkeiseen Kuopioon. Poikkeuksena on viides ja toistaiseksi viimeinen romaani Ässät ja salaseura, jonka päähenkilönä on kaksi tyttöä, jotka perustavat salaseuran. Teokset: Mölymäen veijarit (1977), Veijareiden valistusaika (1982), Tossun talvisota (1984), Pusun pojat pinteessä (1985) ja Ässät ja salaseura (1987).

2. Aarno Kellberg: VIIMEISET LEIKIT. Päällys: Olavi Hankimo. 1981 WSOY Nuorten Toivekirjasto 161 (2. painos). 127-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, täysin ehjä ja siisti, kannen sisäpuolen ’Tämän kirjan omistaa’ -kohtaan kirjan alkuperäinen omistaja on kirjoittanut nimensä, ei muita merkintöjä.

Viimeiset leikit (1964), Aarno Kellbergin esikoisteos, vie lukijan vuoteen 1939. Antti ja Kalle ovat joukon johtajat. Pojilla on keskenään ankara kilpa, jossa Kalle tavallisesti vetää pisimmän korren. Kun toiset juuri ja juuri pääsevät kirkon katonharjalle, Kalle on jo ristin huipussa. Toisten tyytyessä vain rannalta katselemaan Kalle laskettelee tukilla vuolasta virtaa. Ja kun kylän lavalta kantautuu kutsuva haitarin soitto, kukapa tanssimestariksi rupeaisi ellei Kalle. Sillä nyt pojat nauttivat vapaudesta. Kansakoulun päästötodistukset ovat taskussa ja edessä kesän riemut. Paljon hauskaa ehtii mahtua siihen aikaan, joka heillä vielä on jäljellä, ennen kuin pilvet kerääntyvät ja isät lähtevät rajoja puolustamaan. Silloin on leikit leikitty ja alkavat tositoimet. Mutta pojat ovat kyllä vastuunsa veroisia.

Aarno Kellberg (1932 Iisalmen maalaiskunta – 2015 Iisalmi) valmistui yläkansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista 1955 ja kävi nuoriso-ohjaajakurssin 1957. Hän oli kansakoulunopettajana Iisalmessa 1955–56 ja Ruotsinpyhtäällä 1956–75, tilapäisenä kouluhallituksen ylitarkastajana 1975 ja peruskoulunopettajana Iisalmessa 1977–91. Hän on ollut myös aluekouluttajana Uudenmaan läänissä, lääninkouluttajana Uudenmaan ja Kuopion lääneissä sekä läänintaiteilijana Kuopion läänissä. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 2006. Aarno Kellberg on tehnyt useita käsikirjoituksia radiolle ja televisiolle. Hänen kirjoituksiaan on ilmestynyt myös lehdissä, antologioissa ja kokoomateoksissa. Hän on julkaissut nuortenkirjat Viimeiset leikit (1964), Pojat salolla: eräkertomus (1965; kuvat Y. Könni), Koljonvirran sissit (1966), Nelonen (1970) ja Petteri pitää pintansa (1975), romaanit Jos kielin voisi kertoa (1980), Kansa kaikki kärsinyt (1981), Onnehensa tyytynyt (1984) ja Pesänrakentajat (1992), teokset Haukahduksia: tarinoita metsästä (1986), Ilima aekojaa Iisalamesta: kertomuksia (1986), Olvi vuodesta 1878: 110 vuotta (1988) ja Heikki Riihijärvi: mies ja pappi (1994) sekä useita näytelmiä. Hän on ollut tekijänä kansalaistaidon ja kuvaamataidon oppikirjoissa. Hän sai Valtionpalkinnon 1976 nuortenromaanista Petteri pitää pintansa (1975).