ARTHUR CONAN DOYLE »BASKERVILLEN KOIRA» [uusi suomennos]

Otava  2008, sid.,  198 s., yliveoknsi. Jaakko Kankaanpään uusi suomennos.

Dartmooren nummilla ulvoo aavekoira.

Suuri, musta peto - koiranmuotoinen mutta suurempi kuin yksikään koira! - vainoaa erityisesti Baskervillen suvun edustajia. Näin kertoo ikivanha tarina Hugo Baskervillen kuolemasta: ”Ja heidän katsellessaan otus repäisi auki Hugo Baskervillen kurkun, ja silloin, kun se käänsi loimuvat silmänsä ja verisen kitansa heitä kohti, he huusivat kauhuissaan ja ratsastivat henkensä edestä ja täyttä kurkkua huutaen pois nummen yli.”

Kuolleena nummilta löytyy myös Charles Baskerville, kasvoillaan hirvittävä kauhun irvistys. Baskervillen koirako hänet tappoi? Ja miten käy Baskervillen suvun perijän, joka aikoo kauhutarinasta huolimatta asettua asumaan suvun kartanoon? Onneksi on olemassa nerokas yksityisetsivä Sherlock Holmes ja tietenkin hänen apulaisensa tohtori Watson, jotka ryhtyvät selvittämään yliluonnollista arvoitusta. Syyttä suotta ei tämä salapoliisiromaani ole noussut klassikoksi ja kauhistuttanut lukijoitaan jo yli sadan vuoden ajan.


Baskervillen koira kuuluu maailman kuuluisimman salapoliisin tunnetuimpiin tutkimuksiin. Sherlock Holmes matkustaa yhdessä kumppaninsa tohtori Watsonin kanssa Englannin maaseudulle loputtomien nummien keskelle ratkaisemaan outoja kuolemantapauksia. Kaikkiin näyttää liittyvän salaperäinen ja suorastaan kammottava peto, koira suoraan tuonpuoleisesta. Sir Arthur Conan Doyle (1859–1930) loi Holmesin hahmossa nykyaikaisen salapoliisin, jonka häikäisevä älykkyys ja tiivis paneutuminen tutkimustyöhön herättävät vastustajissa ansaittua pelkoa ja hämmästystä.

Baskervillen koira ilmestyi vuonna 1904 sekä A. A. Fabritiuksen[4] että salanimi Aatami H:n suomentamana. Käännöksistä jälkimmäinen julkaistiin samana vuonna myös nimellä Kamala öinen kummitus. Kahdesta suomennoksesta WSOY otti käyttöönsä Fabritiuksen version, josta se julkaisi yhä uusia ja ajan saatossa jonkin verran korjailtuja painoksia – tuorein painos on vuodelta 2001. Nähtävästi suomentaja ei käyttänyt vuonna 1904 käännöstyönsä pohjana englanninkielistä alkuperäistekstiä vaan sen 1902 ilmestynyttä ruotsinnosta Hund.

Kaksi tuoreinta suomennosta ovat Otavan kustantamia. Vuonna 2001 ilmestyi Juhani Lindholmin suomentama alle satasivuinen lyhennetty laitos ja lopulta vuonna 2008 Jaakko Kankaanpään täysimittainen suomennos.