Charles Bukowski - Eläkeläinen Kaliforniasta (runoja)

Eläkeläinen Kaliforniasta pitää sisällään runoja vuosilta 1984-1990, joita on suomennettu kahdesta teoksesta. Bukowskin kirjoja lukiessa olen tottunut hyvin karuun maailmaan, mutta onneksi, onneksi olen saanut tutustua myös tähän pehmeämpään puoleen. Bukowski tuntuu viimeisinä vuosinaan muuttuneen kirjoittajana, mukavaa elämänasennetta on kertynyt mukaan, ja ehkä sellainen tietty vanhan miehen pilke silmäkulmaan.

Olen lukenut Bukowskin romaaneja, novelleja ja runoja. En osaa sanoa, missä hän loistaa parhaiten. Tällä hetkellä tuntuu, että tässä. Nämä runot kuvaavat ihmisyyttä, runoutta, kirjallisuutta, menneitä rietasteluja, elämää ylipäänsä, taidetta ja yksinäisyyttä.

Tämän teoksen runot ovat helppolukuisia, kuin lukisi proosaa. Tämän lukeminen on kevyttä ja siihen aivan uppoaa. Bukowskin tekstistä huokuu levollisuus.

PAKO

parasta oli
vetää verhot alas
tunkea rättejä
ovikelloon
laittaa puhelin
jääkaappiin
ja mennä petiin
kolmeksi tai neljäksi
päiväksi.

ja toiseksi parasta 
oli se
ettei 
kukaan koskaan
kaivannut minua.

Runot muodostavat hyvän jatkumon luoden ihanan rauhallisen ja seesteisen tunnelman, joka todella poikkeaa siitä millaisen tunnelman Bukowskin novellit luovat. (Varhaisen tuotannon novellit ovat usein tuntuneet aikamoiselta tykistykseltä). Ahmin tekstiä silmilläni ja koen sen tunteen, ettei ole kiire mihinkään. Ei ole kiire lukea, en mieti mitään ylimääräistä. Olen vain tässä, kirja kädessäni. Rauhoitun tähän hetkeen ja annan virran viedä. Luen tietyn runon uudelleen ja uudelleen.

Runot tuntuvat ajankohtaisilta, vaikka kirjoitusajasta on kolmisenkymmentä vuotta. Kuusi-seitsemänkymppisen miehen jutut parin vuosikymmenen takaa uppoavat hyvin. Runoista on vaikea kirjoittaa, koska niiden kokeminen on niin omakohtaista.

HUOLESTUNEILLE:

jos menet naimisiin he luulevat sinun
olevan lopussa
ja jos sinulla ei ole naista he pitävät sinua
epätäydellisenä.

suuri osa lukijoistani haluaa minun
edelleen kirjoittavan sänkypuuhista
hullujen naisten ja katutyttöjen kanssa -
ja vankiloista ja sairaaloista tai
nälästä tai
rajusta oksentamisesta.

myönnän että tyytyväisyys
tuskin koskaan synnyttää
kuolematonta kirjallisuutta
mutta sitä ei tee toistokaan.

tiedoksi niille lukijoille
jotka luulevat minua tyytyväiseksi mieheksi -
juhlikaa: kärsimys muuttaa joskus muotoaan
muttei
lopu
keneltäkään.

• Sammakko 2004
• 123 sivua