Eino Vesalainen "Kesäpäivä"

Eino Vesalainen "Kesäpäivä" öljyväri pahville mitat kehysten päältä korkeus n.33cm leveys n.30cm kuva-ala n.26x23.5cm, vanhat kehykset

Eino Vesalainen (4. toukokuuta 1923 Käkisalmi – 10. kesäkuuta 2010 Hyvinkää) oli suomalainen taidemaalari ja -graafikko sekä merkittävä lasten ja nuorten taidekasvattaja.

Eino Vesalainen joutui lähtemään kotiseudultaan Käkisalmesta kolme kertaa evakkoon sodan jaloista ja hän oli Viipurinlahdella viimeisissä sodan taisteluissa rauhan tullessa vuonna 1944, kun vierestä kranaattitulessa meni paras ystävä. Vesalaisen tie kulki sodan jälkeen Kajaanin seminaarin opettajankoulutuksen kautta Suomen taideakatemian kouluun, jossa hän opiskeli vuosina 1950–1952 opettajinaan muun muassa taidemaalarit Sam Vanni, Erkki Koponen, Aarre Heinonen ja graafikko Aukusti Tuhka. 1950-luvun alussa Vesalainen teki opintomatkan Pariisiin. Opintojensa jälkeen Vesalainen asettui aluksi Askolan Vahijärvelle kansakoulunopettajaksi, mutta muutti Hyvinkäälle vuonna 1957 puolisonsa Heleenan kanssa. Vesalainen tuli 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa tunnetuksi informalistisella metalligrafiikallaan, josta hän sai Valtion palkinnon 1965. 1950- ja 1960-luvuilla Vesalainen opetti lukuisilla kesäisillä maalauskursseilla Suomen kansakoulujen opettajia ja kuntien nuoriso-ohjaajia. Samanaikaisesti hän oli aloittanut aluksi Askolan kunnassa ja sitten Hyvinkään Ahdenkallion kyläkoulussa päämäärätietoisen lasten taidekasvatuksen. Vuonna 1970 Vesalainen ideoi Hyvinkäälle ensimmäisen lasten kansainvälisen maalauskilpailun, jonka Hyvinkään kaupunki päätti järjestää 1971. Eino Vesalainen valittiin ensimmäisten joukossa läänintaiteilijaksi vuonna 1974 ja hän toimi pitkän uran Uudenmaan läänintaiteilijana vuosina 1974–1984 vaikuttaen merkittävästi taidekasvatuksen suuntaan Suomessa.

Vuonna 1980 Eino Vesalaisen ideoimana ja päämäärätietoisesti ajamana Hyvinkäälle perustettiin yhdessä Suomen opetusministeriön ja Hyvinkään kaupungin kanssa Lasten ja nuorten kansainvälinen taidekeskus. Eino Vesalaisen unelma oli toteutunut ja hän korosti aina, että lasten taide on mahdollisuus kansainvälisen rauhan siltojen rakentamiseen ja että lapsi on itsenään peili, aikuisen tulee antaa lapselle luovuuden mahdollisuus ilman ennakkoasenteita. Eino Vesalainen piti lasta yhteiskunnan tärkeänä osana ja lasten luovuutta merkittävänä kulttuurin tekijänä, josta aikuiset voivat oppia hyvin paljon. Vuosien saatossa kilpailusta kehittyi kymmenien tuhansien lasten ja nuorten näyttelyiden ja kokoelmien aarteisto Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiöön Villa Arttuun Hyvinkäälle. Vesalaiselle myönnettiin ensimmäinen Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 1981 ja kansainvälinen Nehru-palkinto vuonna 1993.

Pitkän yli 50 vuotta kestäneen taiteilijauransa aikana Eino Vesalainen nousi suuren yleisön tietoisuuteen modernin mustavalkografiikkansa myötä Suomen taiteen kotimaisissa ja kansainvälisissä jurytetuissa näyttelyissä 1960-luvulla. 1970–1990-lukujen aikana Vesalainen teki suuren puupiirrosgrafiikan sarjan sekä kivipiirroksia.

Grafiikan lisäksi Vesalainen teki myös uran taidemaalarina. Vesalainen ei maalauksissaan rajoittunut yhteen ismiin tai suuntaukseen. Uuden etsiminen perinteitä kunnioittaen oli hänelle aina ensisijainen päämäärä. Eino Vesalaisen laajasta tuotannosta surrealistinen kausi ja ekspressionistinen kausi ovat keskeinen osa hänen tuotantoaan. Vesalainen lahjoitti merkittävät kokoelmat grafiikkaansa muun muassa Hyvinkään taidemuseolle, Keski-Suomen aluemuseolle ja Kaunialan sotavammasairaalalle sekä 20 maalauksen Heleena ja Milko Vesalaisen kokoelman Askolan kunnalle. Vesalaiselle myönnettiin täysi valtion taiteilijaeläke vuonna 1983