F. M. DOSTOJEVSKI »IKUINEN AVIOMIES»

Kirjayhtymä 1960, nid., 220 s., kansipaperi. Pehmeäkantinen, kansipaperin kanssa, alussa entisen omistajan nimi,

F. M. Dostojevskin (1821-81) elämässä voimakkain luomiskausi alkoi 1860-luvun puolivälissä, jonka jälkeen kaikki hänen suurimmat teoksensa syntyivät. ”Idiootti” ilmestyi 1869 ja vain vuosi sen jälkeen mestarillinen romaani ”Ikuinen aviomies”, joka nyt julkaistaan ensi kerran suomennettuna. Myös tässä romaanissaan Dostojevski esiintyy ihmissielun mitä moninaisimpien liikkeiden ja vaikuttimien tarkkanäköisenä erittelijänä.

Veltsanot, paljon kokenut ja leveästi elänyt mies oleskelee Pietarissa kohentaakseen rappiolle joutuneita raha-asioitaan. Tahtomattaan alkavat vanhat muistot häntä vaivata, hän kärsii ennen tuntemattomista ”korkeammista syistä”. Erääksi syyksi ilmenee ”mies, jolla oli surunauha hatussa” ja jonka hän luulee tuntevansa. Mies osoittautuu leskeksi jääneeksi Pavel Pavlovits Trusotskiksi, jonka vaimon Nataljan rakastajan Veltsanov on ollut kymmenen vuotta takaperin. Odottamaton tapaaminen herättää henkiin vuosien takaisen kolmiodraaman, jossa uutta osaa näyttelee tytär Liza. Kierän jännityksen ja synkän koomillisten tilanteiden vaihdellessa Dostojevski piirtää Trusotskistaan erittäin vaikuttavan kuvan, jossa yhtyvät omalaatuisella tavalla naurettavuus, naiivisuus, syvä epätoivo ja aavemaisuus.