H. C. Andersen: Vanha talo+ 2 MUUTA LASTENKIRJAA!

1. Hans Christian Andersen: Vanha talo. Painettu Saksassa 1984.
Muuten kohtuullinen mutta teippauksilla vahvistettu ensimmäisen ja viimeisen aukeaman nidosta (ei käytössä haittaa). Omistajan nimi sutattu ensimmäisellä tyhjällä sivulla.

2. Virginia Allen Jensen: Lasse Petterin polkupyörä v.1970.
Koulun leimat ja otettu käyttöön 1972. Selkämyksessä kulumaa ja teipattu, muuten ok. kirja.

3. LORULEIKKI kirja kovilla kansilla ja sivuilla vastasyntyneiden ja aikuisten yhteisiin hetkiin.

H. C. Andersen


Syntynyt 2. huhtikuuta 1805
Odense, Tanska
Kuollut 4. elokuuta 1875 (70 vuotta)
Kööpenhamina, Tanska
Ammatit kirjailija, runoilija
Kansallisuus Flag of Denmark.svg Tanska
Äidinkieli tanska
Tyylilajit lastenkirjallisuus

H. C. Andersen (2. huhtikuuta 1805 Odense – 4. elokuuta 1875 Kööpenhamina), koko nimeltään Hans Christian Andersen, oli tanskalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan erityisesti saduista, jotka ovat nousseet osaksi eurooppalaista kulttuuriperintöä.

Hänen satujensa parhaimmistoon luetaan yleensä Pieni merenneito, Peukalo-Liisa ja Ruma ankanpoikanen, jotka valloittavat yleisönsä sukupolvi sukupolven jälkeen.

Andersen hyödynsi saduissaan avoimesti lapsuuttaan ja unelmiaan. Hän kirjoitti rakkauden ihmeitä tekevästä voimasta, onnen ja menestyksen ailahtelevuudesta sekä surusta ja kuolemasta.


Elämä

H. C. Andersen syntyi Odensessa vuonna 1805. Hänen isänsä Hans Andersen oli sairaalloinen suutari, joka uskoi olevansa aatelista syntyperää ja osasi lukeakin. Äiti Anne Marie Andersdatter puolestaan oli pesijätär, jolla ei ollut mitään koulutusta ja joka oli useita vuosia miestään vanhempi. Andersenin äiti oli taikauskoinen ja vaikutti puheillaan poikansa mielikuvitukseen.

Andersenin lapsuus oli ankea. Koko perhe asui ja nukkui yhdessä ja samassa pienessä huoneessa. Vanhemmat olivat kasvatuksessaan lepsuja ja äiti alkoholisti. Täti piti bordellia Kööpenhaminassa. Andersen ei saanut lapsena juurikaan koulutusta, vaikka isältään hän omaksui kiinnostuksen kirjallisuutta kohtaan.

Vuonna 1816 Andersenin isä kuoli, ja poika jäi kokonaan oman onnensa nojaan. Hän lopetti koulunkäynnin, rakensi pienen leikkiteatterin ja istui kotona tehden vaatteita nukeilleen. Andersen myös lainasi näytelmiä ja luki ne kaikki läpi. Näytelmien joukossa oli mm. Ludvig Holbergin ja William Shakespearen näytelmiä. Andersen oli jonkin aikaa kutojan ja räätälin opissa ja sitten tupakkatehtaassa töissä.

Vuoden 1819 pääsiäisenä Andersen pääsi ripille Odensen tuomiokirkossa ja alkoi pohtia tulevaisuuttaan. Hän halusi laulajaksi, tanssijaksi ja näyttelijäksi, ja niinpä nuorukainen lähti Kööpenhaminaan syyskuussa 1819. Siellä häntä pidettiin hulluna, eikä hänellä ollut asiaa teattereihin. Hän oli suorastaan kuolla nälkään.

Sitten Andersen ystävystyi muusikoiden Christoph Weysen ja Sibonin kanssa ja myöhemmin runoilija Frederik Hoegh Guldbergin kanssa ja pääsi Kuninkaalliseen teatteriin. Äänenmurros keskeytti Andersenin uran, mutta hänelle ilmestyi uusi suosija Jonas Collin, Kuninkaallisen teatterin ohjaaja, josta tuli Andersenin elinikäinen ystävä.

Vuonna 1822 Andersen pääsi Slagelsen oppikouluun. Ennen koulun aloittamista Andersen julkaisi ensimmäisen teoksensa Ungdoms-Forsøg. Andersen oli toisia oppilaita huomattavasti vanhempi, ja hänen omituinen ulkonäkönsä herätti epämiellyttävää huomiota. Silti Andersen opiskeli Slagelsessa ja toisessa koulussa Helsingørissä vuoteen 1827 asti, vaikka hän itse on sanonut niiden vuosien olleen elämänsä synkimmät ja katkerimmat.

Vuonna 1827 Collin antoi Andersenille yksityisopetusta, ja tämä pääsi sitten Kööpenhaminan yliopistoon. Seuraavana vuonna hän kirjoitti mielikuvituksellisen matkakuvauksen Fodreise fra Holmens Kanal Til Østpynten af Amager. Saman vuonna Andersen julkaisi runokokoelman. Hän koki silloin myös onnettoman rakastumisen.

Vuodesta 1831 Andersen matkusteli ympäri Eurooppaa. Vuonna 1833 hän sai pienen matkustusstipendin kuninkaalta ja teki ensimmäisen pitkistä Euroopan-matkoistaan. Käydessään Pariisissa Andersen tapasi mm. Victor Hugon ja Alexandre Dumas’n. Lokakuussa 1834 hän saapui Roomaan.

Vuoden 1835 alkupuolella ilmestyi Andersenin ensimmäinen romaani Improvisatoren, ja se saavutti kansainvälistä menestystä. Runoilijan huolet olivat vihdoinkin lopussa. Samana vuonna Andersen julkaisi Eventyr-tarinasarjansa ensimmäisen osan. Lisäosat ilmestyivät vuosina 1836 ja 1837. Näiden tarinoiden arvoa ei ensin käsitetty, ja niiden myynti oli hidasta. Sen sijaan Andersen menestyi paremmin romaanillaan O.T. (1836). Vuonna 1837 hän kirjoitti arvostetuimman romaaninsa Kun en Spillemand.

Andersen kiinnitti nyt huomionsa teatteriin ja saavutti hiukan menestystä mutta palasi sitten vahvimmalle alalleen vuonna 1840 sekalaisella antologiallaan Billedbog uden Billeder (suom. Kuvaton kuvakirja). Samana vuonna hän rakastui ruotsalaiseen oopperalaulaja Jenny Lindiin muttei saanut rakkaudelleen vastakaikua. Andersenin sanotaan rakastaneen Lindiä kuolemaansa asti, ja hän jäi naimattomaksi. Lind sen sijaan meni myöhemmin naimisiin.

Andersen oli ahkera matkustaja. Hänen pisin matkansa vuosina 1840–1841 vei hänet Saksaan (siellä hän teki ensimmäisen junamatkansa), Italian, Maltan ja Kreikan kautta Konstantinopoliin. Paluumatka kulki Mustanmeren ja Tonavan kautta. Hänen selostuksensa tästä kokemuksesta on En Digters Bazar (1842), jota yleensä pidetään hänen parhaana matkakirjanaan. Myös Eventyrin maine kasvoi tasaisesti: toinen sarja alkoi vuonna 1838 ja kolmas 1845.
Andersenin talo Odensessa

Andersenia juhlittiin nyt ympäri Eurooppaa. Kesäkuussa 1847 hän teki ensimmäisen matkansa Englantiin ja saavutti erittäin suurta menestystä. Hän tapasi Englannissa Charles Dickensin, jonka teoksissa voi havaita Andesenin vaikutusta. David Copperfieldin Uriah Heepin esikuvana on jopa sanottu olleen Andersen.

Andersen halusi yhä erottua romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Hän halveksi lumoavia satujaan, jotka olivat tehneet hänet kuuluisaksi. Silti hän jatkoi niiden kirjoittamista, ja vuosina 1847 ja 1848 ilmestyi kaksi uutta osaa. Pitkän hiljaiselon jälkeen Andersen julkaisi vuonna 1857 romaanin At være eller ikke være. Vuonna 1863 hyvin mielenkiintoisen matkan jälkeen hän julkaisi yhden matkakirjoistaan I Spanien.

Andersenin satukirjojen ilmestyminen jatkui osissa vuoteen 1872 saakka, jonka jouluna viimeiset tarinat julkaistiin. Sen vuoden keväällä Andersen putosi sängystä ja loukkaantui vakavasti. Hän ei toipunut siitä kunnolla mutta eli 4. elokuuta 1875 asti, jolloin hän kuoli kotonaan Rolighedissa lähellä Kööpenhaminaa. Andersen on haudattu Assistens Kirkegård -nimiselle hautausmaalle Kööpenhaminassa.

Andersenin suomennetut teokset

Andersenin satuja on suomennettu paljon ja monilla eri nimillä. Alle on listattu eri nimillä ilmestyneet teokset ja jonkin verran myös samalla nimellä ilmestyneitä teoksia, joiden sisältö on kuitenkin selvästi erilainen. Lisäksi Andersenin saduista on tehty lukemattomia mukaelmia, jotka eivät kulje hänen nimissään.

Yksittäisteokset

* Andersen (WSOY 1991)
* Elämäni tositarina (Suomen nuorisokirjallisuuden instituutti 1995)
* H. C. Andersen (Kirja-Lito 1965)
* Hyrrä ja pallo (Lasten keskus 1989)
* Ihan varmasti totta (SLEY-kirjat 1985)
* Iso Klaus ja pikku Klaus (Gummerus 1961)
Peukaloisen kuvitusta
* Isä tekee aina oikein (Gummerus 1950)
* Jonne Tomppeli (SLEY-kirjat 1987)
* Keijukaiskumpu (Mestarikustannus 1982)
* Keisarin uudet vaatteet (Gummerus 1960)
* Kuusen tarina (Lasten keskus 1990)
* Kuusi (Mestarikustannus 1981)
* Kuvaton kuvakirja (Karisto 1915)
* Lentävä matka-arkku (Kirja-lito 1970)
Lentävän matka-arkun kuvitusta[1]
* Lumikuningatar (Otava 1961)
* Maailman ihanin ruusu (Hämeenlinnan seminaarin toverikunta 1932)
* Meidän isä tekee aina oikein (SLEY-kirjat 1989)
* Molemmat paroonittaret (Karisto 1950; myös nimellä Kaksi paronitarta, Karisto 1969)
* Paimentyttö ja nokipoika (Mestarikustannus 1981)
* Peukaloinen (Lasten keskus 1978)
* Peukalo-Liisa (Kuvataide 1944)
* Pieni ankanpoikanen (Otava 1961)
* Pieni merenneito (Kynäbaari 1961)
* Pieni tulitikkutyttö (Kynäbaari 1961)
* Pikkuruinen (SLEY-kirjat 1985)
* Prinsessa ja herne (Kynäbaari 1961)
* Prinsessa ja Tyhmeliini (Kynäbaari 1961)
* Ruma ankanpoikanen (Kynäbaari 1961)
* Satakieli (Gummerus 1960)
* Satu (Clouberg ja K. 1864)
* Satu äitistä ja pikku veljestä (Chr. Ev. Barck 1850)
* Sikopaimen (Gummerus 1960)
* Todellinen prinsessa (Kirja-lito 1981)
* Tuhma Jussi (Gummerus 1962)
* Tulitikkutyttö (Kirja-lito 1981)
* Tulukset (Gummerus 1961)
* Vanha talo (Kynäbaari 1961)
* Villijoutsenet (Artko 1971)
* Yökausi Lahdella (Andersenin mukaelma Charles Victor Varin ja Louis Lefèvren teoksesta; 1883)

Kokoelmat

* Andersenin kauneimmat sadut (Otava 1972)
* Andersenin sadut (Sanoma 1975)
* Andersenin satuja (Karisto 1979)
* Andersenin satuja (Weilin + Göös 1973)
* Andersenin satuja (WSOY 1960)
* Andersenin satukirja (WSOY 1963)
* Andersenin suuri satukirja (WSOY 1990)
* H. C. Andersenin satuaarteita (Otava 2001)
* H. C. Andersenin satuja (Kuvataide 1956)
* H. C. Andersenin satuja (Otava 1955)
* H. C. Andersenin valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1936)
* Hans Christian Andersenin satuja (PR-tuotanto 1984)
* Kaksi tarinata (P. Th. Stolpe 1862)
* Kauneimmat sadut (Tammi 2002)
* Kauneimpia satuja (Victor Hoving 1909)
* Kolme Andersenin satua (Kirja-lito 1967)
* Kootut sadut ja tarinat 1–3 (WSOY 1951)
* Lumikuningatar: H. C. Andersenin satuja (Weilin + Göös 1987)
* Matkatoveri ja muita Andersenin satuja (Kustantamo Kuvataide 1957)
* Muutamia kauneimpia satuja (WSOY 1884)
* Neljä Andersenin satua lapsille mukailtuina (Otava 1955)
* Perinteisiä satuja (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1989)
* Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja (Kuvataide 1957)
* Rudolf Koivun satuja ja tarinoita (myös muita kirjoittajia; WSOY 1992)
* Sadut (J. Simeliuksen perilliset 1850)
* Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta (J. Simeliuksen perilliset 1848)
* Satuja (Consert hall society 1969)
* Satuja (Kirjalito 1983)
* Satuja (kolmen kirjan pakkaus; Lasten keskus 1980)
* Satuja (Otava 1969)
* Satuja 1–4 (P. Th. Stolpe 1869–1872)
* Satuja 5: (Stolpe 1879)
* Satuja 6: (Stolpe 1881)
* Satuja 7 (Holm 1880)
* Satuja ja seikkailuja (WSOY 1905)
* Satuja ja tarinoita 2 (WSOY 1906)
* Satuja ja tarinoita 6 (WSOY 1919)
* Satuja ja tarinoita 8 (WSOY 1925)
* Satuja ja tarinoita 9 (WSOY 1927)
* Suuri satuaarteeni (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1996)
* Todellinen prinsessa ja Se on ihan tosi (Gummerus 1962)
* Tulukset; Keisarin uudet vaatteet; Peukalo-Liisa (Kirja-Lito 1966)
* Uudet sadut ja tarinat (K. E. Holm 1892)
* Uusia tarinoita (P. Th. Stolpe 1861)
* Valikoima satuja (Otava 1905)
* Valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1928–1928)
(Lähde: Wikipedia)