HEIKKI VÄLISALMI: Savolainen neekeri kesäreissulla (ei pk)

Uusintapainos vuonna 1925 ilmestyneesä kirjasta. Nidottu, 96 sivua

Savolainen neekeri (sanomalehtimies), näyttelijä, kansanedustaja, kirjailija ja yhteiskunnan moni-ottelija Heikki Välisalmi (1886-1947) leipoo kesäisessä matkaromaanissaan rapsakan ironista sananrieskaa. Niinpä erityisesti toijalalaisilla, turkulaisilla, porilaisilla, tamperelaisilla sekä jyväskyläläisillä on syytä loukkaantua kirjailijan vilpittömistä, mutta tarkkanäköisistä huomioista.

Matkaa tehdään junitse eli rautateitse, kunnes saavutaan maanpäälliseen paratiisiin. Kuopijoon. Sieltä savolainen neekeri siirtyy Karttulaan tarkkailemaan lapsuutensa maisemaa ja maisemassa eläviä lajitovereitaan. Siinä sivussa savolainen neekeri pohtii mm. suomalaista koululaitosta, huippu-urheilua, metsästystä ja kalavaleita. Ihmisyyden ajattomia ilmenemismuotoja noin yleensäkin...

Koska kyseessä on 100 vuotta sitten tehty pakinakokoelma, toivomme eritoten äärimmäisen suvaitsevaisilta lukijoilta ihan pikkuriikkisen ennakkoluulottomuutta. Eiväthän savolaisetkaan - ja varsinkaan he - kirjan nimestä loukkaannu. Päinvastoin.

Heikki Välisalmi

Kirjailijasta

Heikki Välisalmi (1886 Kuopio - 1947 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, toimittaja, näyttelijä ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja. Välisalmi ääsi ylioppilaaksi 1907 Kuopion lyseosta ja työskenteli Otava-lehden toimittajana Kuopiossa 1905-1906, Savon Työmiehen aputoimittajana Kuopiossa 1907, Sosialistin toimitussihteerinä ja päätoimittajana Turussa 1909-1912 sekä Hämeen Voiman päätoimittajana Hämeenlinnassa 1912-1914. Vuosina 1914-1917 Välisalmi oli poliittisista syistä karkotettuna Venäjälle. Palattuaan Suomeen hän oli Hämeenlinnan poliisimestarina 1917-1918 ja lähti sitten erään yksityisen liikkeen asioissa Venäjälle palaten sieltä 1921.

1920-luvulla Välisalmi oli Sosialistin päätoimittajana Turussa 1923-1924, Uuden Auran teatteriarvostelijana Turussa 1925, Kotoa ja kaukaa -lehden päätoimittajana 1925-1926 ja Suomen Sosialidemokraatin toimittajana 1925-1928. Viimeksi hän oli Kustannus Oy Kansanvallan kirjallisena johtajana Helsingissä 1928-1935.

Näyttelijänä Välisalmi oli mukana Ida Aalbergin Unkarin-kiertueella 1907-1908. Kiertueen jälkeen hän oli Kotkan työväen teatterin johtajana 1908-1909, Turun näyttämön näyttelijänä 1910, Turun työväen näyttämön johtajana 1910-1911, Hämeenlinnan työväen näyttämön johtajana 1912-1913 ja vielä Pietarin suomalaisen teatterin johtajana 1920-1921 sekä Hämeenlinnan työväen näyttämön näyttelijänä 1922-1923. Hän näytteli 1920- ja 1930-luvuilla useissa elokuvissa. Välisalmi ohjasi sosialidemokraattisen puolueen vaalielokuvan Valveutuminen vuonna 1938.

Välisalmi oli SDP:n kansanedustajana 1917-1918 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli Valtion draamallisen taiteen asiantuntijalautakunnan sihteerinä ja oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja ja Suomen näytelmäkirjailijain liiton hallituksen jäsen.

LEHTINEEKERI

Lehtineekeri on vanha nimitys sanomalehdissä työskenteleville toimittajille. Nimitys oli yleisesti käytössä 1930- ja 1940-luvuilla, joskin vanhimmat maininnat ovat jo 1920-luvulla.

Yleisimmän teorian mukaan nimitys viittaa siihen, että tuoreita painovedoksia käsitelleiden toimittajien kädet ja joskus jopa kasvotkin, olivat hyvin usein mustan painomusteen tahrimat. Tahrat pysyivät pitkään ja näkyivät myös journalistista työtä tehdessä. Vaihtoehtoisen selityksen mukaan toimittajat itse olivat tyytymättömiä huonohkoon palkkaansa ja vertasivat tätä ahdinkoaan amerikkalaisten neekeriorjien asemaan.

Toimittajien yhteisiä vapaa-ajan kerhoja saatettiin myös kutsua neekerikerhoiksi. Osassa näiden nimistä neekeri-sana säilyi jopa 2000-luvulle asti. Nykyisin sanomalehtitoimittajia ei enää sanota neekereiksi. Nykyisin neekeri-sanan käyttöä pidetään ihmisoikeuksia loukkaavana.

Vaikka Lehtineekeri on nyttemmin todettu poliittisesti epäkorrektiksi, oli se edistyksellinen siinä mielessä, että sana oli sukupuolineutraali, toisin kuin sen myöhemmin korvannut sana "Lehtimies".

SAVOLAISISTA

Savolainen on puhelias, leppoisa, lupsakka ja humoristinen jopa vääräleukaisuuteen asti. Savolainen kiertely ja kaartelu asian ympärillä on usein tarkoitettu huumoriksi tai kohteliaisuudeksi, tylyyden välttämiseksi. Savolainen keskustelutaito on kenties taustalla siihen, että "piälysmiehen" eli johtajan rooli sopii savolaiselle hyvin.