KARI HOTAKAINEN »SATUKIRJA»

WSOY 2004, sid., 111 s., ylivetokansi. Alussa lahjaterveiset entiselle omistajalle.

Kari Hotakaisen Satukirja jää monelta nuorelta lukematta, koska saduthan ovat pikku lasten juttuja. Vaan eivät Hotakaisen sadut. Näissä lisätään koiraan öljyä, ruokitaan taloja ja lakaistaan lehmä pihalta. Juntti-Mutteri on silti rauhallinen ja vetää R-kioskia perässään.

Hotakaisen Satukirjassa on kaksikymmentä kuusi tarinaa Maailman synnystä Aavan meren tuolle puolen. Kirjassa on hiukan satumaisuutta ja paljon huumoria. Mitään pienten tarinoita nämä eivät ole vaikka pieniä tarinoita ovatkin. Muutaman sivun kirjoituksissa Hotakainen iloittelee suomen kielellä ja vääntää ja kieputtaa tekstiä niin, että heikompaa huimaa ja kaikkia hymyilyttää.

Tarinoissa selviää mm. miten käy pojan jolla ei ole päätä, kuinka Sokian johtajan kolme tytärtä löytävät itselleen puolisot, kuinka pärjätään maailmassa jossa kauppa on muuttunut kirkoksi ja enkeli nimeltä Ronekli sai nimensä.

Tässä on kirja, jossa on vain yksi vakava puute. Se on aivan liian lyhyt!