Lars-Gunnar Nordström

Lars-Gunnar Nordström toimittanut Liisa Lindgren ym. grafiikkaa Ateneumin taidemuseo Suomen taideakatemia näyttely 4.11-5.12.1982 grafik, Konstmuseet i Ateneum, Finlands konstakademi, 4.11. - 5.12.1982

Lars-Gunnar Nordström (19. elokuuta 1924 Helsinki – 10. elokuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä, jonka töitä oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1947. Nordströmiä pidetään yhtenä Suomen nonfiguratiivisen taiteen ja konkretismin varhaisimmista ja määrätietoisimmista uranuurtajista

Nordström syntyi arkkitehtiperheeseen, ja hän pyrki itsekin opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalle mutta ei läpäissyt pääsykokeita. Hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1946–1949. Hän kävi myös Vapaata taidekoulua ja teki opintomatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa muun muassa huonekalujen suunnittelijana vuoteen 1960 saakka.

Nordströmin varhaisimmat maalaukset olivat kubistisvaikutteisia figuratiivisia teoksia, kuten muotokuvia ja asetelmia, mutta hän suuntautui pian abstraktiin taiteeseen omaksuen selväpiirteisen konstruktivistisen tyylilajin. Pariisissa käydessään hän tutustui joihinkin merkittäviin abstraktin maalaustaiteen edustajiin, kuten Alberto Magnelliin, ja hän innostui erityisesti Victor Vasarelyn taiteesta ja tämän rytmisistä sommitteluista. Ensimmäiset abstraktit työnsä Nordström myi Pariisin Musée Nationale d’Art Modernelle.

Nordströmin teoksille on ominaista kuvailmaisun äärimmäinen tarkkuus ja hallittu värien käyttö geometrisissa muodoissa, jotka luovat teoksiin usein voimakkaan dynamiikan. Suurikokoisten maalausten tarkkarajaiset, värikkäät kentät keskittyvät muodon, värin ja viivan yleispäteviin ominaisuuksiin, ja sen vuoksi Nordstömiä onkin luonnehdittu konkretismin suomalaiseksi mestariksi. Teosten suuria väripintoja erottavat linjat eivät juuri koskaan ilmene näkyvinä viivoina vaan pintoja erottavina rajoina. Rytmikkäiden ja määrätietoisten linjojen on sanottu luovan muun muassa jazz-musiikkiin verrattavissa olevia tunnelmia; Nordström oli tunnettu jazz-levyjen keräilijä. Hän rakensi kompositioita myös eri elementtien vastakohtaparien avulla. Maalausten ohella Nordström teki suuren määrän abstraktia grafiikkaa, pääosin serigrafiatekniikalla.

Nordströmin ensimmäinen monumentaalityö valmistui 1953 Poriin ravintola Itä-Puistoon. Se oli ilmeisesti Suomen ensimmäinen täysin abstrakti monumentaalimaalaus. Sen jälkeen hän teki vastaavia töitä lasimosaiikkeina Helsinkiin (Rakennuskeskus oy 1956, Helsingin Osuuskauppa (1957), Oy Alko Ab (1974) sekä Turkuun (Oy Partek Ab).

Nordströmille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1972 ja hän toimi taiteilijaprofessorina vuodet 1985–1990.

Lars-Gunnar Nordströmin tuotantoa alettiin arvostaa vasta 1970-luvulla, vaikka hän piti ensimmäisen ei-esittävän taiteen näyttelynsä jo vuonna 1949 – ensimmäisenä Suomessa. Tällä välillä hän teki melko paljon julkisia seinämaalauksia. Nordströmin teoksia on muun muassa Ateneumin taidemuseon, Porin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Aboa Vetus Ars Nova -museon kokoelmissa