Martti Turtola: Aksel Fredrik Airo - Taipumaton kenraali

LEGENDAARISEN PÄÄMAJOITUSMESTARIN ELÄMÄKERTA

KENRAALI AKSEL FREDRIK AIRON (1898-1985) upseerinura oli häikäisevä. Tärkeimmän sotilaskoulutuksensa hän sai Ranskan kadettikoulussa St. Cyr'issä ja Pariisin sotakorkeakoulussa 1920-luvulla. Vapaussotaan hän osallistui kenttätykistön jaosjohtajana.

Koko toisen maailmansodan ajan Airo toimi päämajoitusmestarina, sotamarsalkan oikeana kätenä. Yhteistyö Mannerheimin kanssa oli alkanut jo 1930-luvulla; ja ylipäällikön ja Airon välillä vallitsi täydellinen luottamus. Se ei kuitenkaan estänyt Airoa tarkastelemasta kriittisinkin silmin joskus varsin vaikeaa esimiestään.

Airon menestyksen salaisuuksina olivat ääretön työteho ja järkkymätön rauhallisuus, joihin liittyi maanläheinen huumorintaju. Ihmisenä hän oli lämmin ja inhimillinen. Työtehoon yhdistyi taito rentoutua - joskus rajustikin.

A. F. Airon sotilasura päättyi vain 47-vuotiaana yleisesikunnan päällikkönä vuonna 1945. Tie johti punaisen Valpon selleihin melkein kolmeksi vuodeksi. 1950- ja 1960-luvulla hän toimi kokoomuksen kansanedustajana. Virallisen tunnustuksen elämäntyöstään Airo sai presidentti Koivistolta, joka myönsi vanhalle kenraalille Suomen Valkoisen Ruusun suurristin miekkojen kera. [takakansi]

Otava 1997, 3. painos. Kovakantinen.

Hieman kulumaa.