Mika Waltari: RAKKAUS VAINOAIKAAN. Sidottu kirja 1994 WSOY

Mika Waltari: RAKKAUS VAINOAIKAAN. 1994 WSOY (kolmas painos). 255-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Rakkaus vainoaikaan (1943) on kaunis, raikas ja herkkätunnelmainen rakkausromaani välirauhan ajalta 1940. Kuoleman varjossa kukkivan nuoruuden arka, intohimoinen elämänjano, kiihkeäsykkeinen elämänhurma ja henkilökohtaisen onnen uhraaminen väistämättömän kohtalon edessä saavat vaikuttavan ilmaisun rikasilmeisessä, hienovireisessä psykologisessa ihmissuhderomaanissa. Kaunis kartanontytär Marjut rakastuu komeaan, sodassa päähän haavoittuneeseen nuoreen taiteilijaan ja vie tämän kotitilalleen toipumaan vammoistaan. Heidän heräävä rakkautensa kukkii kilpaa kesäisen luonnon kanssa, mutta kaiken ylle kaartuu vihollisen varjo, tulevan sodan uhka… Mika Waltari tulkitsee romaanissaan järkyttävästi ja dramaattisesti sitä sukupolvea, joka menetti nuoruutensa ennen kuin se oli alkanutkaan ja joka oli epätoivoisen kiitollinen saadessaan edes hetken jatkoaikaa kuolemalta.

Rakkaus vainoaikaan (1943) on Mika Waltarin sotaan unohtunut kirja, jonka hän kirjoitti kahden historiallisen romaanin – Kaarina Maununtytär (1942) ja Tanssi yli hautojen (1944) – välissä. Kirjoittamisajankohtaan liittyvästä romaanista otettiin poikkeuksellisesti vain yksi 20 000 kappaleen painos. Epävirallisesti kiellettyä, lähes kuoliaaksi vaiettua kirjaa ei Waltari itse eikä kritiikki ole kirjailijan muistelmateoksissa tai elämänkerroissa maininnut. Kirjasta ei myöskään otettu uusia painoksia ennen kuin jatkosodasta oli kulunut 50 vuotta.

Mika Waltari (1908 Helsinki – 1979 Helsinki) toimi 1932–42 Maaseudun tulevaisuuden kirja-arvostelijana, 1937–38 Suomen Yleisradion kirjallisena avustajana, 1936–38 Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä ja vuodesta 1938 vapaana kirjailijana. Hän oli Suomen Akatemian jäsen 1957–78. Waltarin varhaistuotannossa kuvastuu romanttinen elämännälkä ja maailmantuska, 1930-luvulla hän hakeutui historiaan ja laajaan epiikkaan saavuttaen maailmanmenestyksensä laajoilla historiallisilla romaaneillaan Sinuhe egyptiläinen (1945) ja Johannes Angelos (1952). Elämänfilosofiassaan Waltari korostaa suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä. Hänen kertojanasenteessaan yhtyvät ironinen realismi, huumori ja romanttinen tunteellisuus. Waltari julkaisi 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, 6 runoteosta, 4 novellikokoelmaa, 7 salapoliisiromaania, 2 satukirjaa, noin 1000 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia, kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia.