PAUL POLANSKY »KATURAKKI»

Savukeidas 2012, nid., 107 s., pientä kulumaa, kuitenkin kohtalaisen siisti.

On runoilijoita, jotka helkyttelevät auringonlaskuilla ja unelmien kaukorannoilla. Ja sitten on Paul Polansky (s. 1942).

Runoilija ja ihmisoikeusaktivisti Polanskyn maisemiin kuuluvat Pristinan voimalaitosten musta hiilipöly, joka nielaisee auringon, hylätyt serbikasarmit, moottoriteiden tarkastuspisteet, kaatopaikat, joilta romanilapset etsivät ruokaa – ja ovat seitsenvuotiaina niin taitavia, etteivät peltipurkit viillä heidän paljaita jalkojaan.

Runoilija-suomentaja-kustantaja Ville Hytönen kuvaa Polanskya osuvasti ”vihaiseksi vanhaksi gadjoksi, amerikkalaiseksi anarkistiksi keskellä miinakenttää”. Valkopartainen, olkihattuinen Polansky ajelee Chevy Astro -pakettiautollaan Kosovon romanighetosta toiseen ja puolustaa niitä, joilla ei ole äänenkannattajaa – kansainvälisen yhteisön, Naton ja avustusjärjestöjen raskaasta läsnäolosta huolimatta.