Rytkönen Tuohitorven mailta ja Tuulastulilta ja karhumailta

Ahti Rytkönen Tuohitorven mailta ja Tuulastulilta ja karhumailta

WSOY 1933 ja 1934

Sivuiltaan hyväkuntoiset kirjat

Myyn molemmat yhdessä

Pehmeissä Kansissä puutteita. Tuohitorven mailta kannesta puuttuu pala ym.

Kannet tyydyttävä kunto

Laitan kokonaiskunto hyvä, koska sivut ovat hyvät, mutta ota huomioon kansien puutteet

Osaa sivuista ei ole avattu yläreunastaan

Kirjoissa on runsaasti kuvia

Savon ihmisten elämänmenoa ennen vanhaan

Rytkönen teki vuosina 1924-33 sanastusmatkoja Pohjois-Savoon ja Kainuuseen, kesällä jalkaisin ja veneellä, talvella hiihtäen. Matkojen tuloksena syntyivät myös pohjoissavolaisen kansanelämän kuvaukset Savupirttien kansaa, Tuohitorven mailta ja Tuulastulilta ja karhumailta.

Ahti Aarno Rytkönen oli kielitieteilijä, professori h.c. Vanhemmat: Antti Juhani Rytkönen ja Olga o.s. Söderman. Rytkönen syntyi Ilmajoella, mistä perhe muutti pian hänen syntymänsä jälkeen Lahteen ja sen jälkeen Helsinkiin. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1917.

lainattua: 

Kaskeaminen oli raskasta työtä. Savossa sitä sanottiin ”lihan paestamiseks rievussa”. Ahti Rytkönen on kuvannut kirjassaan Tuulastulilta ja karhumailta (1935) Savolan kaskenpolttoa hyvin yksityiskohtaisesti.
Sanankäytön mestarina Rytkönen kertoo muun muassa, kuinka pellava piti osata kylvää kaskeen niin tiheästi, että lutikka pääsi astumaan siemeneltä toiselle. Tai kuinka nauriin kylväjän piti syödä illalla piimävelli ryystämällä, sillä huulet eivät sietäneet lusikkaa, kun päivällä oli kylvetty kaskinauriin siemeniä syljeskellen.
Rytkönen oli myös Kansatieteellisen Filmin kolmen kaskenpolttoa kuvaavan elokuvan asiantuntijana. Vuonna 1937 kuvattiin filmit Kaskisavun mailta ja Kaskinauris, vuonna 1938 Sienanpoltto. Rytkönen järjesti kuvauspaikat, hankki esiintyjät ja sopi kuvausajat. Kuvaajana näissä kaikissa toimi Eino Mäkinen.

Rytkönen oli opetellut valokuvaustaidon itsenäisesti. Hän kuvasi kansan jokapäiväistä elämää eri puolilla Suomea.
Vuosina 1924–1933 Rytkönen toimi Sanakirjasäätiön stipendiaattina. Hän keräsi aineistoa suunnitteilla ollutta suomen kansankielen sanakirjaa varten Pohjois-Savossa ja Kainuussa ja valokuvasi näillä matkoillaan.
Rytkönen perusteli Sanakirjasäätiön edustajille kameran hankintaa toteamalla, että ”monia murresanoja ja erilaisia työtapoja kuvaavia sanoja on miltei mahdotonta selittää sanallisesti”. Rytkösen kamera tallensikin ansiokkaasti kuvasarjoja eri työvaiheista. Ensimmäinen työkuvasarja oli pärekopan valmistuksesta.
Kuvauskalusto kulki aina mukana, ja kuvat kehitettiin paikan päällä helposti pimennettävissä tiloissa, kuten riihissä, perunakuopissa ja saunoissa. Ensimmäiset värikuvat Rytkönen otti lasilevyille jo 1930-luvulla.

Ahti Rytkönen (1899–1989) oli kansakoulunopettaja, joka valmistui 1924 filosofian kandidaatiksi. Vuosina 1938–1965 hän työskenteli Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen lehtorina ja sai professorin arvonimen 1964.
Rytkönen on kirjoittanut lukuisia kieli- ja kansatieteellisiä artikkeleita sekä pohjoissavolaisen kansanelämän kuvauksia.Teksti: Jaana Onatsu

Vuonna 1923 Ahti Rytkönen pääsi sanastajaksi eli sanaston kerääjäksi Sanakirjasäätiön suunnittelemaan suomen kansankielen sanakirjaan. Rytkönen oli ahkera sanastaja, ja hän teki vuosina 1924-33 sanastusmatkoja Pohjois-Savoon ja Kainuuseen, kesällä jalkaisin ja veneellä, talvella hiihtäen. Matkojen tuloksena syntyivät myös pohjoissavolaisen kansanelämän kuvaukset Savupirttien kansaa, Tuohitorven mailta ja Tuulastulilta ja karhumailta.