SAMULI PAULAHARJU »RUIJAN SUOMALAISIA»

WSOY  1985, toinen painos (ensimmäinen painos 1929), sid., 556 s., kansipaperi. Entisen omistajan ex libris alussa, kansipaperin yläreunassa takana pieni repeämä.

Vuonna 1925 kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju suuntasi ensimmäisen kerran kulkunsa yhdessä vaimonsa Jenny Paulaharjun kanssa kohti Ruijaa ja Jäämerta. Näiltä matkoilta synytynyt teos Ruijan suomalaisia on läpileikkaus kveenikulttuurista; siihen on tallennettu valtaisa määrä Ruijan rannoille muuttaneiden suomalaisten eli kveenien historiaa, kansatiedettä, tapahistoriaa sekä uskomuksia.Teosta varten Paulaharju on haastatellut 240 ruijansuomalaista, tutkinut vanhat tilikirjat ja sanomalehdet, lait ja muut kirjalliset lähteet sekä ottanut asioista selvää norjalaislta tiedemiehitlä. Kirjan kuvituksena on Paulaharjun ottamia valokuvia ja piirtämiä karttoja.

Ihmeellinen on tämä maa. Talvella se torkkuu lumisten tunturiensa takana parikuukautisessa pimeydessä, eikä päivä jaksa hivellä edes korkeimpia huippujakaan. Pitkän talven pimeinä öinä “Ruija palaa” loimuten niin kovasti, että etäinen Lannanmaakin näkee sen kummat nuotiot kaameina, monivärisinä liekkeinä loimottavan pohjan taivaalla. Jylhimmät tunturihuiput kohoavat entisinä vanhanlapin pyhinä korkeuksina, merkillisimmät kalliopahdat komottavat muinaisina lapinkirkkoina, ja komeat pystypäiset, satasyliset vuorentaatot seisovat edesmenneitten lapinäijien kumartamina ylpeinä seitoina.