Sanomalehti: Österbottningen 5 kpl

Lehdet: 24.10.1968 , 4.1.1963  , 23.5.1950  , 31.12.1918  ja  11.12.1948

Österbottningen oli Kokkolassa vuodesta 1898 lähtien ilmestynyt ruotsinkielinen sanomalehti. Vuonna 2008 se yhdistettiin pietarsaarelaisen Jakobstads Tidningin kanssa uudeksi Österbottens Tidning -lehdeksi.

Ruotsinmielinen Österbottningen perustettiin samansuuntaisen Norra Postenin seuraajaksi ja maltillisen Svenska Österbottenin kilpailijaksi. Luonteeltaan se oli Kokkolan ja sen lähikuntien Kruunupyyn, Öjan, Alavetelin ja Teerijärven paikallislehti. Itsenäisyyden ajan alussa Österbottningen oli linjaltaan oikeistolainen, mutta muuttui vuoden 1927 omistajanvaihdoksen myötä vapaamieliseksi. Lehti vastusti lapuanliikettä ja kannatti jatkosodan aikana rauhanpolitiikkaa, minkä seurauksena oikeistopiirit perustivat vuonna 1943 sen kilpailijaksi lyhytikäisen Nord-Österbotten -lehden.[1]

Yleisilmeeltään Österbottningen oli vanhahtava 1930-luvun lopulle saakka, jolloin siitä ryhdyttiin kehittämään parempaa uutislehteä. Uudistukset jatkuivat 1960–1980-luvuilla, minkä ansiosta lehti onnistui säilyttämään asemansa ahtaalla ja suomenkielistyvällä markkina-alueella.[1] Konstsamfundet osti lehtiyhtiön osake-enemmistön vuonna 1990 ja lisäksi 35 % osakkeista siirtyi vuonna 1999 HSS Medialle. Österbottningen ja HSS Median Jakobstads Tidning yhdistettiin vuonna 2008 Kokkolassa ja Pietarsaaressa toimitettavaksi Österbottens Tidningiksi.[2][3]

Österbottningen ilmestyi aluksi kahdesti, vuodesta 1929 lähtien kolmesti, vuodesta 1947 kuudesti[1] ja vuodesta 2004 seitsemän kertaa viikossa. Sen levikki oli 4 800 kappaletta vuonna 2005.[2] Lehden päätoimittajina työskentelivät August Jakobsson (1898–1900), Emil Sandström (1901–1906), Erik Viklund (vastaava toimittaja 1906–1913), Emil Kock (1912–1927), M. E. Kulenius (1927–1931, 1937 ja 1940), Sigurd Gadolin (1931–1937), L. E. Carpelan (1940–1943), Sölve Kulenius (1943–1947), Erik Lodenius (1947), Ole Torvalds (1947–1948), Joel Granvik (1948–1957), Bengt Appelgren (1957–1960), Birger Thölix (1961–1964), Erik Stenvall (1964–1965), Erik Pakarinen (1965–1966), Ernest Granskog (1966–1973), Nils Grahn (1974–1983) ja Birger Enges (1983–).[1]