Stephen King : Se 1 & 2 (sidottu, ensipainos, PRIIMA!)

Priimakuntoiset ensipainokset vuodelta 1988! Kansipapereineen!

1-osa sivuja 635 ja 2-osassa sivuja 499.

Oikeasti - nämä ovat kunnoltaan hämmentävän hienossa kuosissa.

Se (engl. It) on Stephen Kingin kauhuromaani vuodelta 1986. Suomessa kirjan suomennos julkaistiin kaksiosaisena vuonna 1988. Vuonna 2016, tasan 30 vuotta kirjan alkuperäiskielisen julkaisun jälkeen, Tammi julkaisi suomennoksen uudestaan ensimmäistä kertaa yhtenä niteenä.[1] Kirja palkittiin British Fantasy Award -palkinnolla vuonna 1987, ja se sai myös ehdokkuuksia Locus- ja World Fantasy Award-palkintoihin samana vuonna.[2] Publishers Weekly listasi Sen Yhdysvaltain eniten myydyimmäksi kovakantiseksi fiktiiviseksi teokseksi ilmestymisvuotenaan.[3]

Kirjasta on tehty myös Tommy Lee Wallacen ohjaama samanniminen televisioelokuva vuonna 1990, jossa Pennywise-klovnia esitti Tim Curry. Kesällä 2012 ilmoitettiin, että kirjasta on suunnitteilla elokuva, jonka ohjaisi Cary Fukunaga.[4] Myöhemmin Fukunaga kuitenkin vetäytyi tuotannosta[5] ja lopulta ohjaus siirtyi Andrés Muschiettille.[6] Uusi elokuvasovitus sai ensi-iltansa 8. syyskuuta 2017 ja siinä tarinan hirviötä, Pennywisea, esittää Bill Skarsgård. On huomioitavaa, että kirjassa pellen nimi on käännetty ”Penninvenyttäjäksi”, toisin kuin elokuvissa pelle esiintyy alkuperäisnimellään Pennywisenä.

Intiassa on myös vuonna 1997 tuotettu kauhusarja Woh, joka perustuu löyhästi kirjaan.[7]

On vuosi 1957 Derryssä. Kuusivuotias Georgie Denbrough joutuu pitämään huolta kuumeisesta, ärsyttävästä isoveljestään. Hän joutuu ravaamaan jatkuvasti kellarissa hakemassa veljelleen tavaroita. Hän on alkanut pelätä kellaria, sillä hänestä tuntuu, että jokin paha vainoaa häntä siellä. Myöhemmin Georgie löydetään kadulta raa’asti murhattuna. Tämän jälkeen alkaa sattua samanlaisia kuolemia. Kuolemien ja katoamisten syytä alkaa selvittää ”Häviäjien kerhona” tunnettu koulukiusattu seitsemän lapsen ryhmä, jonka jäsenet ovat Georgien isoveli Bill Denbrough, Ben Hanscon, Beverly Marsh, Richard ”Richie” Tozier, Eddie Kaspbrak, Mike Hanlon ja Stanley ”Stan” Uris. He kaikki uskovat kohdanneensa murhaajan, mutta päässeet pakenemaan tämän kynsistä. Kaikki johtolangat kiinnittyvät Penninvenyttäjä -nimiseen klovniin, jonka vain lapset voivat nähdä.

Ajan kuluttua heille selviää, ettei kaiken takana olekaan mikään tavallinen pelle, vaan jokaisen syvimmiksi peloikseen ulkomuotoaan muuttava demoni, jolla ei ole muuta nimeä kuin Se. Lapset oppivat, että Se on ollut Derryssä jo kauan ennen kaupungin olemassaoloa, ja että Se vaikuttaa läsnäolollaan Derryn omituiseen ilmapiiriin, mikä eniten näkyy kaupungin aikuisissa. Lopulta seitsikko lähtee – veljensä kuolemasta kostoa janovan Billin johdolla – Derryn viemäreihin tappaakseen olion. Kohdattuaan lopulta Sen kaikessa hirviömäisyydessään lapset käyttävät apunaan ”Chüdin rituaalia” päästäkseen mentaalisesti sisälle Sen mieleen. He onnistuvatkin lopulta haavoittamaan Sitä, jolloin Se pakenee syvyyksiin. He uskovat tappaneensa Sen, mutta pinnalle päästyään he vannovat palaavansa, mikäli olio palaa.

Vuonna 1985, melkein 30 vuotta myöhemmin Se osoittaa palaamisen merkkejä ja aloittaa jälleen tappamisen. Derryyn jäänyt Mike Hanlon soittaa vanhoille kavereilleen kertoakseen Sen paluusta ja muistuttaa heitä vannotusta valasta. Stan, joka jo lapsuudessaan vaikutti kaikkein pelokkaimmalta kaikista, tekee itsemurhan heti Miken soiton saatuaan, viiltämällä kylpyammeessa ranteensa auki partaterillä, kirjoittaen viimeisillä voimillaan kylpyhuoneen seinään omalla verellään ”Se”. Muut jo pois muuttaneet, aikuisiksi kasvaneet ystävät tekevät paluuta Derryyn kokoontuakseen yhteen, tarkoituksena käydä läpi entisaikoja löytääkseen sen saman ryhmähengen, joka oli heidät pelastanut lapsina Sen kynsistä, mutta ennen kaikkea löytää se sama rohkeus palata Derryn maanalaiseen viemäverkostoon, kohdatakseen Sen viimeistä kertaa.

Kun vajaalukuiseksi jäänyt Häviäjien Kerho viimein kokoontuu Derryyn, Se aloittaa Kerholaisten vainoamisen saadakseen heidän rohkeutensa horjumaan. Se alkaa myös viekoitella Häviäjien entistä koulukiusaajaa, nykyisin vankilassa olevaa Henry Bowersia. Se esiintyy Henrylle muun muassa hänen vanhoina kavereinaan, jotka Se tappoi heidän lapsuudessaan. Henry lähtee enempiä ajattelematta kavereidensa muodon ottaneen Penninvenyttäjän mukaan, joka antaa tälle tykötarpeet murhatakseen kaikki Häviäjät. Mike kohtaa Henryn kirjastossa ja taistelun tiimellyksessä vahingoittuu lähes kuolettavasti, Henryn paetessa paikalta. Seuraavaksi Henry menee Eddien hotellihuoneen ovelle, ja Eddien avatessa oven, Henry yrittää puukottaa tätä stiletillä, mutta Eddie tappaa Henryn rikkinäisellä pullolla.

Jäljellä olevat Bill, Ben, Beverly, Richie ja Eddie lähtevät jälleen viemäreihin etsimään Sitä. Kohdatessaan lopulta Sen valtavan hämähäkin muodossa, Bill huomaa Sen kidnapanneen Billin nykyisen vaimon Audran. Bill ja Richie suorittavat yhdessä Chüdin rituaalin astuakseen jälleen Sen mieleen, mutta ilman sitä samaa lapsuudessa virrannutta voimaa Se saakin heistä yliotteen. Pian Eddiekin huomaa Billin ja Richien kehoista Sen olevan voitolla. Eddie yrittää häiritä Sitä, jolloin Se repäisee Eddien käden irti. Tämä kuitenkin johtaa Billin ja Richien voittoon, vaikkakin Eddie kuolee Richien käsivarsille. Jälleen haavoittunut Se yrittää paeta syvyyksiin, mutta vihan täyttäminä Bill, Ben ja Richie ovat jälleen Sen kimpussa ja kun Bill onnistuu tuhoamaan hämähäkkiruumiista Sen sykkivän sydämen, Se kuolee viimeinkin. Taistelun jälkeen Bill saa selville, että Audra on elossa mutta syvässä koomassa. Bill saa ajan kanssa Audran kuitenkin herätettyä, ja kaikki kaverukset lähtevät jälleen omille teilleen.

Stephen Edwin King (s. 21. syyskuuta 1947 Portland, Maine) on yhdysvaltalainen kauhukirjailija.

Kingin esikoisromaani Carrie ilmestyi vuonna 1974, ja hän teki lopullisen läpimurtonsa romaanilla Hohto (1977). Vuonna 2017 Kingiltä oli julkaistu jo yli 50 romaania, joita oli myyty yhteensä 350 000 000 kappaletta. Romaanien lisäksi King on kirjoittanut novelleja, pienoisromaaneja, käsikirjoituksia, esseitä ja sarjakuvia.[2] Tyypillistä Kingin kirjoille on, että niissä tavalliset ihmiset – keskiluokkaiset perheet, lapset, kirjailijat – joutuvat vähitellen yhä kaameampiin tilanteisiin. Stephen Edwin King syntyi 21. syyskuuta 1947 Portlandissa Mainen osavaltiossa. Hänen vanhempansa olivat Donald Edwin King ja Nellie Ruth King (o.s. Pillsbury). Donald, joka ansaitsi elantonsa kaupustelijana, oli syntyjään nimeltään Pollock ennen kuin muutti aikuisiällä sukunimensä Kingiksi. Kingin ollessa kaksivuotias hänen isänsä lähti omille teilleen, eikä Stephen kuullut hänestä sen koommin. Ruth-äiti kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat Portlandista muutettuaan jonkin aikaa Fort Waynessa ja Connecticutin Stratfordissa. Kun Stephen oli 11-vuotias, Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa, Mainen Durhamiin. Ruth luki paljon, ja myös Stephen kiinnostui lukemisesta jo pikkulapsena. Hän rakasti erityisesti tieteis- ja kauhusarjakuvia. Vartuttuaan hän alkoi lukea myös kirjoja ja käydä katsomassa tieteis- ja kauhuelokuvia. Yksi hänen varhaisista suosikeistaan oli fantasiakauhukirjailija H. P. Lovecraft.

King alkoi kirjoittaa 12-vuotiaana omia tarinoita yhdessä kaverinsa Chrisin kanssa. Hän myös toimitti veljensä kanssa korttelilehteä, jolle pojat saivat 20 tilaajaa. King lähetti 13-vuotiaana kirjoittamansa tarinan Spacemen-lehteen, mutta se torjuttiin, kuten muutkin seuraavat tarinat. Lukiossa King sai kiitettäviä arvosanoja historiasta ja äidinkielestä, mutta heikompia arvosanoja tiedeaineista. Hän oli lukutoukkana aina hiukan ulkopuolinen, vaikkakin pidetty. Hän toimitti koulunsa lehteä ja sen jälkeen omaakin lehteään nimeltä Village Vomit, jossa hän ivasi koulunsa ilmiöitä ja opettajia. Lehtikirjoittelu johti työpaikkaan urheilutoimittajana paikallisessa lehdessä, mikä opetti Kingin kirjoittamaan tiukasti aiheesta ja jättämään sivupolut pois teksteistään. King oli lukioaikoinaan myös kiinnostunut rock and roll -musiikista ja soitti kitaraa MoonSpinners-nimisessä yhtyeessä. Kingin ensimmäinen julkaistu tarina oli novelli In a Half-World of Terror (alkuperäinen nimi I Was a Teen-Age Grave-robber), joka julkaistiin Comic Review -lehdessä vuonna 1965.

Valmistuttuaan lukiosta King aloitti syksyllä 1966 opinnot Mainen yliopistossa Oronossa. Hän luki laajasti ja kirjoitti vapaa-aikanaan päivittäin, esimerkiksi paksun romaaniluonnoksen nimeltä The Long Walk sekä sodanvastaisen Sword in the Darkness. Kumpaakaan hän ei saanut julkaistua. King osallistui myös opiskelijamielenosoituksiin Vietnamin sotaa vastaan ja esiintyi kitaransa kanssa kahviloissa esittäen omia kappaleitaan. King sai kesällä 1969 töitä yliopiston kirjastossa. Siellä hän tapasi toisen työntekijän, Tabitha Sprucen. He alkoivat seurustella ja menivät naimisiin myöhemmin opintojensa jälkeen tammikuussa 1971. Kingin kirjoittamat tarinat käsittelivät usein synkkiä kauhuaiheita, mikä sai jotkut hänen opettajansa ehdottamaan hänelle ”vakavampia” aiheita. Hän kirjoitti yliopiston lehteen kolumnia nimeltä ”King’s Garbage Truck”. Hän otti englannin kielen, amerikkalaisen kirjallisuuden, luovan kirjoittamisen, näytelmätuotannon sekä radio- ja televisiokirjoittamisen kursseja. Hän otti myös kasvatustieteen ja psykologian kursseja tulevaa työuraansa ajatellen siltä varalta ettei menestyisikään kirjailijana. Hän sai myös opettaa yliopistossa populaarikirjallisuuden ja -kulttuurin kurssia vain 21-vuotiaana.

King valmistui yliopistosta keväällä 1970. Hänellä oli kandidaatin tutkinto englannin kielestä ja sivuainetutkinto puheesta sekä lupa opettaa toisen asteen koulussa. Hän ei joutunut valmistumisensa jälkeen armeijaan, sillä hänellä oli korkea verenpaine, huono näkö, lättäjalat ja puhjenneet korvien tärykalvot. Yliopistoaika oli tehnyt Kingistä vahvasti sodanvastaisen liberaalin. King ei löytänyt valmistumisensa jälkeen aluksi työtä opettajana, joten hän teki sekalaisia töitä huoltoasemalla ja pesulassa ja asui vaimonsa kanssa vuokratussa asuntovaunussa. Hän työsti vapaa-aikanaan Musta torni -romaanin käsikirjoitusta ja lyhyitä tarinoita, joita julkaistiin miestenlehdissä 200–300 dollarin palkkiolla. Perheeseen syntyi tytär kesällä 1971 ja poika Joseph vuotta myöhemmin. King sai töitä opettajana Hampden Academyssä mutta haaveili yhä kirjailijanurasta.

Kingin mieleen oli juolahtanut ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2 500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.[14] King sai rahoista puolet, ja näin köyhästä kirjailijanalusta tuli yhdessä päivässä varakas. Carrie julkaistiin vuonna 1974, ja se myi hitaan alun jälkeen miljoonia. Myös kirjan arvostelut olivat lähes poikkeuksetta kiittäviä. Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiintulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle.[16] King muutti kesällä 1974 perheineen Boulderiin Coloradoon.

Carrien menestys sai Kingin jättämään opettajantyönsä ja ryhtymään kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Hänen toinen romaaninsa, vampyyriaiheinen Painajainen (1975) oli esikoisromaaniakin suurempi menestys. Sitä seurasi autiosta hotellista ja hajoavasta perheestä kertova Hohto (1977), joka niin ikään myi enemmän kuin edeltäjänsä. King sai 1970-luvun puolivälissä valmiiksi kaksi tai kolme käsikirjoitusta vuodessa, mikä oli kustantajalle liikaa. Näin King ryhtyi julkaisemaan osan kirjoistaan salanimellä Richard Bachman, mukaan lukien aiemmin kustantajien hyllyttämän The Long Walkin. Kun kirjailijoiden tyylien samankaltaisuus herätti kysymyksiä, King aina kiisti olevansa Bachman.

Kingin neljäs romaani Tukikohta (1978) rikkoi jälleen Kingin henkilökohtaiset myyntiennätykset. Ennen kirjan julkaisua King muutti kolmilapsiseksi kasvaneen perheensä kanssa kolmeksi kuukaudeksi Englantiin, missä hän suunnitteli kirjoittavansa perinteisen englantilaisen kummitustarinan. Sitä ei syntynyt, joten perhe muutti takaisin Yhdysvaltoihin. Siellä King kirjoitti ensimmäisen tietokirjansa, kauhukirjallisuusoppaan Danse Macabre. Romaanin Kosketus (1979) päähenkilö näkee tulevaisuuteen. Kirjasta tuli Kingin ensimmäinen listaykkönen The New York Timesin bestsellerlistalla, ja tässä vaiheessa uraansa King oli jo noussut kauhukirjallisuuden johtotähdeksi.

Kingin seuraavia romaaneja olivat Tulisilmä (1980) ja Cujo (1981), jonka tapahtumat sijoittuvat Kosketuksen tavoin jälleen fiktiiviseen mainelaiseen kaupunkiin Castle Rockiin. King julkaisi 1980-luvulla ahkerasti romaaneja ja novelleja, joista tehtiin myös elokuvasovituksia, kuten Stand by Me – viimeinen kesä, Rita Hayworth – avain pakoon ja Vihreä maili. King itse ohjasi omasta käsikirjoituksestaan elokuvan Maximum Overdrive (1986). Samaan aikaan hän kirjoitti romaania Se.

King oli alkanut työstää Musta torni -sarjaansa jo vuonna 1970, kauan ennen Carrien ilmestymistä. Ensimmäinen sarjan romaani nimeltään Revolverimies julkaistiin vuonna 1982. King halusi tehdä Mustasta tornista oman jättiteoksensa, esikuvanaan Tolkienin Taru sormusten herrasta. Toisena esikuvana olivat Sergio Leonen spagettiwestern-elokuvat, kuten Clint Eastwoodin tähdittämä Dollaritrilogia. King sai sarjan päätökseen vuonna 2004, mutta kirjoitti vielä itsenäisen kahdeksannen kirjan vuonna 2012.

Kun King oli kirjoittamassa romaania Piina (1987), joka oli tarkoitus julkaista Richard Bachmanin nimellä, salanimi paljastui, ja King julkaisi sen loppujen lopuksi omalla nimellään. Paljastumisen seurauksena ensimmäiset Bachmanin nimellä kirjoitetut kirjat (Raivo, Pitkä marssi, Vimma ja Juokse tai kuole) julkaistiin vuonna 1985 uudelleen kokoelmana The Bachman Books, jonka kirjoittajaksi nimettiin King itse. King perusti vuonna 1992 muutaman muun kirjailijan kanssa rockyhtyeen nimeltä Rock Bottom Remainders, jossa hän itse soitti kitaraa ja lauloi. Yhtye teki kiertueen ja antoi lipputulot hyväntekeväisyyteen. King on lahjoittanut rahaa muun muassa nuorten baseballille ja muille oman kotiseutunsa kohteille.

Kesäkuussa 1999 pakettiauto törmäsi Kingiin hänen ollessaan kävelyllä. King sai lukuisia luunmurtumia ja joutui sairaalaan kolmeksi viikoksi. Senkin jälkeen hänelle tehtiin useita leikkauksia. Toipuminen oli hidasta ja kivuliasta, mutta hän pääsi jaloilleen ja jatkoi kirjoittamista. Hän alkoi julkaista tarinoitaan myös Internetin kautta. Vuonna 2003 hän kertoi toipuneensa jo 75-prosenttisesti. Ensimmäinen onnettomuuden jälkeen julkaistu romaani oli vuonna 2001 ilmestynyt Unensieppaaja, jonka kohdalla King myönsi antamassaan vuoden 2014 Rolling Stone -lehden haastattelussa kirjoittaneensa kirjan oksikodonin vaikutuksen alaisena kipujensa lieventämiseksi.

King ottaa poliittisesti kantaa ja tukee demokraatteja. Hän muun muassa vaati presidentti Donald Trumpin eroa.

Kingille on myönnetty uransa varrella useita kirjallisuuspalkintoja, kuten Bram Stoker Award, World Fantasy Award, British Fantasy Society Award, Locus Award ja Horror Guild Award. Vuonna 2004 hänelle myönnettiin World Fantasy Award – Life Achievement -elämäntyöpalkinto. Vuonna 2014 hänelle myönnettiin National Medal of Arts -mitali kirjailijantyöstään.