Stephen King: Painajainen (1. painos! Sidottu, kansipaperi)

Harvinaista King-herkkua!

Painajainen, ensipainos, sidottu, kansipaperit ja kunnoltaan erittäin hyvä.

Tammi 1990, sivuja 475.

Ehtaa King-laatua ja kunnon vampyyrimenoa aikuiseen makuun!

Painajainen (engl. 'Salem's Lot) on Stephen Kingin kirjoittama kauhuromaani vuodelta 1975. Se on hänen toinen romaaninsa, joka ilmestyi jo seuraavana vuonna esikoisteoksensa Carrien jälkeen. Tammi julkaisi Heikki Karjalaisen kääntämän suomennoksen vuonna 1990, viisitoista vuotta myöhemmin kirjan alkuperäisestä julkaisusta. Painajainen oli ehdolla parhaan romaanin World Fantasy -palkinnon saajaksi vuonna 1976[1] ja Locus-palkinnon saajaksi vuonna 1987.[2] Kirja on omistettu Kingin tyttärelle Naomille.

1980-luvulla tehdyissä kahdessa haastattelussa Stephen King oli ilmaissut kummassakin Painajaisen olevan hänen suosikkinsa kirjoittamistaan kirjoista.[3] Vuoden 1983 kesäkuun Playboy -lehden haastattelussa King mainitsi suunnitelleensa jatko-osan Painajaiselle,[4] mutta vuosia myöhemmin hän kertoi omalla nettisivullaan, että koska hän käsitteli Musta torni -kirjasarjan viidennessä ja kuudennessa kirjoissa Painajaisen jälkeisiä tapahtumia, ei jatko-osalle ollut enää tarvetta.[5] Vuonna 1987 hän kertoi Phil Konstantinille The Highway Patrolman -lehden haastattelussa: "Tavallaan se on suosikkini, enimmäkseen siksi, mitä se kertoo pikkukaupungeista. Tällä hetkellä ne ovat kuin kuolevia organismeja. Tarina tuntuu tavallaan kodilta minulle. Sillä on minulle erityinen kylmä paikka sydämessäni!"[3][6]

Tobe Hooper ohjasi romaanin pohjalta Kauhujen kaupunki -minisarjan vuonna 1979. Mikael Salomon teki toisen minisarjasovituksen vuonna 2004. Gary Daubermanin ohjaama tuorein elokuvasovitus Salem's Lot – painajainen ilmestyi lokakuussa 2024.[7] Kirjan pohjalta on myös esitetty radiokuunnelma BBC Radio 4:ssa vuonna 1995.[8]

Kirjailija Ben Mears, joka asui lapsuutensa Mainen pikkukaupungissa Jerusalem's Lotissa (paikallisten kutsumassa 'Salem's Lotissa), palaa 25 vuotta myöhemmin takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Hän ystävystyy heti koulun opettajan Matt Burken kanssa ja iskee silmänsä nuoreen opiskelijatyttöön Susan Nortoniin. Kummatkin saavat kuulla Benin palaneen kaupunkiin uuden kirja-aiheensa vuoksi, joka liittyy kaupungin laidalla olevaan autioituneeseen Marstenin taloon, joka on taloa aiemmin asuttaneen, pahamaineisen Hubie Marstenin vuoksi iskostunut vahvasti osaksi 'Salem's Lotin synkkää historiaa, ja jota kohtaan Benillä on traumaattisia kokemuksia lapsuudessaan. Pian Ben saakin kuulla, että vuosikaudet autiona ollut talo onkin saanut uusiksi omistajikseen kaksi antiikkikauppiasta, brittiläinen Richard Strakerin ja itävaltalainen Kurt Barlowin, joista jälkimmäistä kukaan kaupungissa ei ollut vielä tavannut.

Antiikkikauppiaiden tulon jälkeen 'Salem's Lotissa käynnistyy outo tapahtumasarja, kun Glickin perheen poika Ralphie katoaa ja tämän isoveli Danny kuolee. Pian kaupungin väkeä alkaa sairastumaan ja kuolemaan mystisissä oloissa, eikä tämä jää Beniltä huomioimatta. Pian nuori poika Mark Petrie kohtaa aiemmin kuolleen Danny Glickin, joka on palannut takaisin vampyyrinä, olleen vastuussa kaupunkilaisten sairastumisiin ja kuolemiin. Mark selviytyy Dannyn hyökkäykseltä muovista ristiä apuna käyttäen. Muutamassa päivässä muut aiemmin sairastuneet kaupunkilaiset muuttuvat vampyyreiksi, ja myös Ben vakuuttuu viimein asiasta kun Matt Burke saa sydänkohtauksen selvittyään täpärästi entisen oppilaansa ja kaupungin hautausmaan hoitajana toimivan Mike Ryersonin hyökkäykseltä.

Benille alkaa käydä selväksi, että kaikilta toistaiseksi näkymättömissä pysynyt Barlow on mahdollisesti koko vampyyriepidemian alulle panija ja Straker hänen suojelijansa. Estääkseen epidemian etenemisen hän päättää yhdistää voimansa Mattin lääkärin Jimmy Codyn ja paikallisen pastorin Isä Callahanin kanssa. Varmuuden vuoksi Ben pyytää Susania lähtemään pois 'Salem's Lotista, mutta Benin tietämättä tämä päättää varjostaa Markia, jonka Susan yhättää menemällä Marstenin taloon tutkimaan paikkoja. Talossa kummatkin joutuvat Strakerin yllättämiksi. Mark pääsee karkuun kolkkaamalla Strakerin, mutta Susan joutuu Barlowin uhriksi. Mark rientää kertomaan Benille tapahtuneesta ja pian Benin johdolla koko joukko tunkeutuu Marstenin taloon ja kellarista he löytävät arkun, jossa he olettavat Barlowin lepäävän, mutta löytävätkin sen sijaan vampyyrin pureman Susanin. Murheenmurtama Ben joutuu tappamaan Susanin iskemällä seipään tämän sydämeen. Barlowin arkkua ei löydetä koko talosta.

Kun Isä Callahan vie Markin kotiinsa selittääkseen Markin vanhemmille tilanteen vakavuuden, joutuu Petrien perhe Barlowin hyökkäyksen kohteeksi, tämän tappaen Markin vanhemmat ja ottaen Markin vahvaan otteeseensa. Isä Callahan uhkailee Barlowia krusifiksinsa avulla, jolloin Barlow päästää Markin vapaaksi, mutta kehottaa pappia heittämään tämän jälkeen ristinsä pois ja laittamaan luottautumuksensa uskoonsa. Callahanilla ei kuitenkaan löydy riittävästi uskoa Jumalaan ja tämä kieltäytyy heittämästä ristiä pois, mutta yllätyksekseen huomaa Barlowin saavan hänestä yliotteen krusifiksin läheisyydestä huolimatta. Barlow rikkoo ristin ja pakottaa Callahanin juomaan Barlowin vampyyriverta tehden hänestä "saastuneen" Jumalan silmissä. Barlowin päästettyä hänet, Callahan lähtee 'Salem's Lotista.

Myöhemmin jäljelle jääneet Ben, Mark ja lääkäri-Jimmy löytävät Barlowin salaisen piilopaikan, mutta Jimmy saa surmansa vampyyrien rikkomissa kellarin portaissa seivästyen portaiden alle piilotettuihin veitsenteriin. Ben ja Mark löytävät Barlowin arkun kellarin uumenista ja Ben onnistuu surmaamaan seipäällä Barlowin. Kaikesta huolimatta he joutuvat pakenemaan kaupungista, joka on Barlowin kuoltua täynnä isännättömiä vampyyreja. Ben ja Mark lähtelevät kiertelemään maata ja päätyvät ennen pitkään Meksikoon, jossa Ben lueskelee lehdistä etsien uusia mainintoja Jerusalem's Lotiin liittyen samalla kun hänen ottolapsekseen ryhtynyt Mark hankkii itselleen katolilaisen kasteen. Vuotta myöhemmin he päättävät viimein palata autioituneeseen 'Salem's Lotiin, Benin tiedostaen vampyyreillä olevan liikaa piilopaikkoja kaupungissa. Hän päättää sytyttää metsäpalon ja jää katsomaan Markin kanssa, kuinka tuulen avulla tuli lähtee leviämään kohti 'Salem's Lotia ja sen yllä varjona kohoavaa Marstenin taloa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Luomistyö

King sai inspiraationsa kirjan kirjoittamiselle Bram Stokerin Draculasta toimiessaan opettajana fantasia- ja tieteiskirjallisuuden kurssilla Mainen Hampden Academyssa. Hän kertoi: "Yhtenä yönä illallisella tulin miettineeksi ääneen, että mitä tapahtuisi, jos Dracula ilmestyisi 1900-luvun Amerikkaan. 'Hän varmaan tulisi Park Avenuella keltaisen taksin yliajamaksi ja kuolisi', vaimoni sanoi. Keskustelu päättyi siihen, mutta seuraavina päivinä idea palasi jälleen mieleeni. Ilmaisin itselleni, että vaimoni oli todennäköisesti oikeassa; jos legendaarinen kreivi tulisi New Yorkiin, niin selvähän se. Mutta jos hän ilmaantuisikin pieneen uinuvaan maalaiskaupunkiin, niin mitäs sitten? Halusin ottaa asiasta selvää, joten kirjoitin Painajaisen, josta piti alun alkaen tulla nimeltään Second Coming (suom. toinen tuleminen)."[9] Myöhemmin Kingin vaimo Tabitha kuitenkin neuvoi miestään vaihtamaan kirjan alkuperäisen nimeen joksikin muuksi, koska ajatteli nimen kuulostaneen liiaksikin joltain "huonolta seksitarinalta".[10]

Viittaukset muihin kirjoihin

Kirjassa esiintyvään 'Salem's Lotin kaupunkiin viitataan muissakin Kingin kirjoissa. Painajaisen oheella kaupunki toimii tapahtumapaikkana myös Kingin kirjoittaman Yön äänet -novellikokoelman kahdessa kertomuksessa; ensimmäinen näistä on kokoelman aloittava tarina Jerusalemin osa (Jerusalem's Lot), joka jatkuvuudeltaan sijoittuu yli sata vuotta ennen Painajaisen tapahtumia, ja toinen tarina on kokoelman päättävä One for the Road, joka sijoittuu kaksi vuotta Painajaisen tapahtumien jälkeen. Tuntemattomasta syystä jälkimmäinen tarina on jätetty pois kokoelman suomennoksesta.

Yksi kirjan hahmoista, Isä Callahan, esiintyy myös Mustassa tornissa viidennestä kirjasta, Callan susista alkaen.

Käsillä oleva vampyyritarina on Stephen Kingin varhaisimpia romaaneja vuodelta 1975. Riippumatta valmistumisajankohdistaan hänen kirjansa ovat olleet keskenään tasalaatuisia ja tyyliltäänkin lähes samanlaisia. Poikkeuksen muodostaa ehkä ainoastaan hänen esikoisensa Carrie, joka epäkingmäisessä tiiviydessään on vielä harjoitelma. Painajaisesta alkaen King on kirjoittanut samaa, hyvin menestyvää kirjaa. Hänen sattumanvaraisesti suomennettuja romaanejaan on ilman bibliografiaa mahdoton asettaa edes summittaiseen kronologiseen järjestykseen. Painajainen ei ole kuitenkaan niin megalomaaninen teos kuin myöhemmät Tukikohta, Se tai Kolkuttajat. Henkilöitä siinä on komppanian verran vähemmän ja tapahtumat etenevät hieman totuttua sukkelammin. Positiivisia seikkoja jokainen.

Painajainen on alan perinteen mukainen vampyyrikertomus. Kirjailija itse kertoo siitä näin: "Kun aloin suunnitella vampyyriromaania, josta tuli Salem's Lot, päätin, että halusin osittain käyttää teosta eräänlaisena kirjallisena kunniantekona. Siksi romaanissani on tahallista samankaltaisuutta Bram Stokerin Draculan kanssa, ja jonkin ajan kuluttua minusta alkoi tuntua, että pelasin mielenkiintoista - ainakin omasta mielestäni - peliä kirjallisella squash-pallolla: Salem's Lot oli itse pallo ja Dracula se seinä, jota vasten sitä iskin ja tarkkailin, minne pallo pomppaisi voidakseni iskea sitä taas. Itse asiassa se teki muutamia sangen mielenkiintoisia pomppuja, minkä katson aiheutuneeksi siitä että vaikka palloni olikin 1900-luvulla, seinäni oli mitä suurimmassa määrin edellisen vuosisadan tuote. Samalla myös, koska vampyyritarina oli niin keskeinen sisältö E.C. -sarjakuvissa, joiden parissa vartuin, päätin että yrittäisin tuoda mukaan myös tuon kauhutarinan näkökulman." (Stephen King: Dance Macabre, 1983, suom. toim.)

King luo kirjastaan ja vampyyreistaan luontevaa pseudotodellisuutta laittamalla henkilönsä lukemaan kuvitteellista(?) kirjallisuutta, Stokeria ja kauhusarjakuvia saadakseen tietoja elävistä kuolleista. Mainituille esikuville King on ehdottoman uskollinen. Hänen petonsa käyttäytyvät samoin kuin legendoissa ja elokuvissa ja ovat yhtä vaikeita tappaa lopullisesti.