Suistamon Lotta Svärd yhdistyksen sihteerin jäämistö

Tälläistä settiä ei ole usein tarjolla.Menetetyn alueen Lotta Svärd yhdistyksen sihteerin laukku.Paljon dokumentteja yhdistyksen laukkautammisen selvittelyyn liittyviä papereita, kirjeen sulkijoita, jäsenkantakortteja , kirjekuoria ja parasta kaksi yhdistysen leimasinta.Toinen on musteleimasin ja toinen sinettileimasin. Todella hieno ja harvinainen setti johonkin Lotta Svärd kokoelmaan! Leimasimet ovat todella harvinaisia, käsittääkseni käsky tuli lähettää leimasimet sotamuseoon kun yhdistykset lakkautettiin!

Suistamo

Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

LääniViipurin lääni

MaakuntaKarjalan historiallinen maakunta

KihlakuntaSalmin kihlakunta

Kuntanumero767

Perustettu1650 Sortavalan pitäjästä1

Lakkautettu1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)

Pinta-ala1 623,80 km²  [1]
(12.3.1940)

– maa1 516,00 km²

– sisävesi107,80 km²

Väkiluku8 986  [2]
(31.12.1939)

– väestötiheys5,9 as./km²

1 Ortodoksisen seurakunnan perustamisvuosi

Suistamon epävirallinen perinnevaakuna.

Suistamo (eteläkarj. Suistama[3], ven. ????????) on entinen Suomen kunta Raja-Karjalassa Laatokan Karjalan pohjoisosassa Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Suistamon pinta-ala oli 1 624 km², ja siellä oli vuonna 1939 asukkaita henkikirjoituksen mukaan 8 141 henkeä. Nykyään Suistamon alue kuuluu Karjalan tasavallan Suojärven piiriin. 

Suistamon naapurikuntia olivat Korpiselkä pohjoisessa, Suojärvi idässä, Salmi kaakossa, Impilahti etelässä sekä Harlu, Ruskeala ja Soanlahti lännessä.

Sisällys

• 1Maantiede
• 2Historia
• 3Kylät
• 4Väestö
• 5Elinkeinot
• 6Seurakunnat
• 7Koulut
• 8Kulttuuri
• 9Muuta
• 10Lähteet
  • 10.1Viitteet
• 11Aiheesta muualla
• 12Kirjallisuutta

Maantiede

Kunnan pinta-alasta oli maata 1 516 ja vettä 108 neliökilometriä. Järviä tai lampia oli kuutisenkymmentä. Länsiosan vesistöt laskevat Jänisjärven kautta, keski- ja itäosien vedet Uuksun vesistöjä pitkin Laatokkaan. Maasto oli vaihtelevaa. Pitäjän keskeiset osat olivat 100–150 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sen länsi- ja lounaispuolen viljelty, tiheämmin asuttu alue kuuluu Laatokan Karjalan vihreään vyöhykkeeseen, jossa kalkkikivipohjainen maaperä kasvattaa yli 500 tutkittua puu- ja kasvilajia. Metsäinen ja soinen itäosa muistuttaa enemmän Pohjois-Karjalaa.

Suistamon länsirajalla sijaitsi suuri Jänisjärvi. Se on muodostunut törmäyskraatteriin. Muita merkittäviä järviä entisen kunnan alueella ovat Suistamonjärvi, Loimolanjärvi ja Uuksujärvi. Suistamon itäosien halki virtaava Kollaanjoki tuli maailmankuuluksi talvisodan aikaan, kun joen kohdalle vetäytynyt suomalainen puolustaja esti puna-armeijan etenemisen kolmen kuukauden ajan, sodan loppuun saakka.

Historia

Ruotsin ja Novgorodin välinen raja sovittiin vuonna 1323, jolloin Suistamo jäi rajan itäpuolelle. Suistamo-nimi esiintyy ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen kirjoissa vuodelta 1500, jolloin Suistamolla oli 44 taloutta. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 siitä tuli Ruotsin voittomaata. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 alue siirtyi taas Venäjälle. Asutustiedot ovat puutteellisia pitkiltä ajanjaksoilta. Henkikirjoitusta vastaava selvitys tehtiin vuonna 1764, kun Suistamo siirrettiin Aleksanteri Nevskin luostarilta keisarillisen talouskomission alaisuuteen. Alueella oli silloin 19 kylää, joissa asui 1 475 asukasta.

Vuonna 1812 yhdistettiin Vanha Suomi Suistamo mukaan lukien Suomen alueeseen osana Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta talvisodan jälkeisen pakkorauhan seurauksena Suistamosta tuli vuonna 1940 osa Neuvostoliittoon kuuluvaa Karjalais-suomalaista sosialistista neuvostotasavaltaa. Talvisodan alettua jouduttiin väestö evakuoimaan nopeasti pitäjän itälaidan kylistä. Läntisimpien kylien loppuevakuointi tapahtui 15. maaliskuuta 1940 vasta rauhantulon jälkeen. Pääasiallisimpina evakuointialueina olivat Etelä-Pohjanmaa ja Savo.

Suistamon kirkonkylään sijoitettiin talvisodan aikana IV armeijakunnan esikunta. Se houkutteli osaltaan puna-armeijan ilmavoimia pommittamaan aluetta. Kun suomalaiset saivat Värtsilään uutta lentokalustoa, voitiin neuvostokoneiden lentoja alkaa häiritä. Koko seudun suurin ilmataistelu käytiin 13. helmikuuta 1940. Gladiatoreilla lentänyt Lentolaivue 26 pudotti sen aikana kahdeksan neuvostokonetta. Taistelussa putosi kuitenkin myös kaksi vapaaehtoisten tanskalaisten ohjaamaa suomalaiskonetta. Toinen tanskalainen kuoli.

Suomalaiset valtasivat alueensa takaisin kesällä 1941. Pitäjän alueen kovimmat taistelut käytiin 13.–15. heinäkuuta Jalovaarassa. Puna-armeija puolusti tiukasti kylää, koska sen nopea menetys olisi vaarantanut venäläisjoukkojen vetäytymisen Jänisjärven rantaa pitkin Soanlahdelta Suistamon kirkonkylän suuntaan. Taistelussa kaatui ainakin 24 suomalaista ja 110 venäläistä. Suistamo jouduttiin luovuttamaan uudelleen Neuvostoliitolle jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944 ja lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa helmikuussa 1947. Jatkosodan evakuoinnit tehtiin pääasiassa heinäkuun alkupuolella 1944. Viimeiset työvelvolliset sadonkorjaajat poistuivat vasta 21. syyskuuta. Evakuointikuntina olivat Kauhava ja Lapua. Jonkun verran suistamolaisia jäi näille alueille. Väestön siirrot tapahtuivat kuitenkin edelleen pääasiassa Iisalmeen ja sen ympäristöön, Kiuruvedelle, Lapinlahdelle, Pielavedelle, Keiteleelle, Vieremälle ja Pohjois-Karjalaan. Myöhemmin on paljon suistamolaisia ja heidän jälkeläisiään muuttanut oma-aloitteisesti pääkaupunkiseudulle.

Alue määriteltiin Neuvostoliiton rajavyöhykkeeksi, jonne pääsy oli kielletty ulkomaalaisilta aina 1990-luvun vaihteeseen saakka. Kirkonkylän sijasta keskuspaikaksi muodostui Leppäsyrjä, jonne perustettiin suuri karjasovhoosi. Suojärven piiriin liitetty Suistamo on nykyisin osa Venäjään kuuluvaa Karjalan tasavaltaa. Neuvostoliitto asutti sen kylät, mutta 1960-luvun maatalousuudistuksessa pääosa niistä todettiin perspektiivittömiksi ja hävitettiin. Seudusta tuli puunjalostusteollisuuden raaka-ainealuetta. Asutusta jätettiin pitäjän eteläosien kyliin Petroskoihin johtavien rauta- ja maanteiden varsille.

Kylät

1. tammikuuta 1937 tehdyn henkikirjoituksenlähde tarkemmin? mukaan Suistamolla asui 8 122 henkilöä (1. tammikuuta 1939 ainoastaan 19 enemmän). Neliökilometriä kohti tuli vain 5,6 asukasta. Eri kylien asukasluku: Ahvenlampi 392, Alattu 503, Haapaselkä 27, Hutjakka 48, Ihatsu 46, Jalovaara 465, Koitonselkä 621, Kontuvaara 329, Laitioinen 233, Leppäsyrjä 649, Loimola 885, Muuanto 271, Petäjäselkä 113, Pyörittäjä 316, Piensarka 285, Suursarka 370, Shemeikka 44, Suistamo kk. 1196, Teronvaara 31, Ulmalahti 119, Uuksu 154, Uuksujärvi 592, Äimäjärvi 127. Kirkon tiloilla asui lisäksi 11 ja valtion metsissä 272 henkilöä.

Epävirallisina kylinä, joiden asukasluku sisältyy edellä mainittujen kylien lukuihin, mainitaan Maisula, Roikonkoski, Hovinaho, Pulkala, Vaaherselkä, Pollampi, Suurijärvi, Saariselkä ja Vaaherjoki.