SVETLANA ALEKSEJEVITŠ »TŠERNOBYLISTA NOUSEE RUKOUS»

Tulevaisuuden kronikka, Tammi 2015,  nid., 392 s.,  isokokoinen pokkari, pientä kulumaa, selkä ei taittunut.

On aika ennen ja jälkeen huhtikuun 26. päivän 1986. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on suurimpia, ellei jopa suurin ihmiskuntaa koskeva onnettomuus 1900-luvulla, ja sen vaikutukset tuntuvat edelleen, ehkä lähes ikuisesti. Vaikka onnettomuusvoimala sijaitsee Ukrainassa, pahimmat tuhoalueet ovat Valko-Venäjän puolella ja kattavat noin 20 prosenttia koko maan pinta-alasta. Vuoden 2015 kirjallisuusnobelisti Svetlana Aleksijevitš tuo Tšernobylin kauheudet raastavan lähelle yhteisöromaanissaan Tšernobylista nousee rukous.

Aleksijevitš ei varsinaisesti ole kirjoittanut kirjaa, vaan se koostuu aikalaishaastatteluista. Äänessä on kaikenlainen väki: tavalliset maanviljelijät lapsista vanhuksiin, evakkoon joutuneet ja kotinsa menettäneet, tuhoalueella työssä olleet tai sinne määrätyt, uhrien omaiset, neuvostohallinnon entiset virkailijat ja puoluekoneiston rattaat, insinöörit, fyysikot. Ydintuho ei valikoi. Kaikesta paistaa neuvottomuus, tiedon puute tai sen salailu. Kukaan ei ollut valmistautunut reaktorin tuhoutumiseen.