Tapani Kansa -jättijuliste Suosikki-lehdestä nro10/1977

Erittäinkin hyväkuntoinen Tapani "Rock Dreams" -jättijuliste Suosikista syksyltä 1977.'

Koko 55 x 80 senttiä.

Aarne Tapani Kansa (s. 9. maaliskuuta 1949 Hamina)[2] on suomalainen laulaja. Häntä pidetään ensisijaisesti iskelmälaulajana, mutta hänen tuotantoonsa on sisältynyt hyvin monenlaista materiaalia. Hän on levyttänyt iskelmän lisäksi muun muassa rock and rollia, Eino Leino -laulelmia, diskomusiikkia ja operetteja.[3]

Sisällys

• 1 Lapsuus ja nuoruus
• 2 Ura
• 3 Yksityiselämä
• 4 Diskografia
  • 4.1 Albumit
  • 4.2 Kokoelmat
• 5 Lähteet
  • 5.1 Viitteet
• 6 Kirjallisuutta
• 7 Aiheesta muualla

Lapsuus ja nuoruus

Tapani Kansa syntyi Haminassa työläiskirjailija Ahti Kansan ja Aili-äidin esikoisena. Tapanin ollessa yksivuotias perhe muutti Tavastilan kylään (nykyisessä Kotkassa).[4] Kansalla oli kuusi nuorempaa sisarusta, ja lisäksi samaan talouteen kuuluivat kotitilansa sodassa menettäneet isovanhemmat. Kansa on myöhemmin sanonut, että olosuhteiden myötä hänestä tuli ”aika häiriintynyt lapsi, joka oli täynnä pelkoja ja ahdistusta”. Kansa on uskonut, että lapsuudessa koettu epävarmuus, pelot ja kompleksit tekivät hänestä myöhemmin luonteeltaan särmikkään.[5]

Lapsena Kansa opetteli sopraanoäitinsä opastamana muun muassa Oskar Merikannon ja Georg Malmsténin lauluja. Kymmenvuotiaana Kansa ihaili Jean Sibeliusta ja Toivo Kuulaa. Suurimman vaikutuksen häneen teki virolainen Georg Ots. Teini-iässä Kansa alkoi ottaa laulutunteja.[5]

Ura

Kansa osallistui ensimmäiseen iskelmälaulukilpailuunsa 12-vuotiaana.[3] Hän aloitti lauluopinnot Kotkan musiikkiopistossa 1960-luvun puolivälissä. Värikäs esiintymistyyli toi alusta alkaen myös runsaasti televisiotöitä.

Kansa siirtyi täysipäiväisesti musiikin pariin vuonna 1967, kun tuottaja Jaakko Salo löysi hänet eräästä koelaulutilaisuudesta. Tätä ennen Kansa oli työskennellyt muun muassa varastomiehenä, polttoainemyyjänä sekä apulaisena rautakaupassa. Samana vuonna julkaistut ensimmäiset singlet ”Marianne” ja ”Kauempaa ja kauempaa” eivät olleet suuria menestyksiä.[3]

Kansa vuonna 1968.

Kansa teki läpimurtonsa vuonna 1968 käännöskappaleella ”Delilah”. Kappale nousi listaykköseksi, vaikka se oli singlen B-puoli. Singlen A-puolella ollut ”Päättyneet on päivät” nousi neljännelle sijalle.[3] Vuonna 1968 Kansa saavutti myös kaksi muuta listaykköstä: ”Kuljen taas kotiinpäin” (kärjessä kolmen kuukauden ajan)[6] ja ”Käymme yhdessä ain”.[7] Lyhyen ajan sisään julkaistut kolme ykkössingleä tekivät Kansasta suomalaisten tanssilavojen kysytyimpiä artisteja.[6] Keväällä 1969 häntä säesti nimekäs taustayhtye, johon kuuluivat Seppo Keurulainen (kitara), Erik Dannholm (saksofoni), Nacke Johansson (urut), Kicke Bergholm (bassokitara) ja Reino Laine (rummut). Samana vuonna julkaistiin suuret menestyskappaleet ”Ei itketä lauantaina” (sijoitus listalla 5.) ja ”Eloise” (sijoitus 3.).[6]

Kansa saavutti vuonna 1976 suurta menestystä lauluilla ”R-A-K-A-S”, ”Hafanana” ja ”Melina”. Seuraavana vuonna hän levytti albumin Mistä rakkaus alkoi, joka toi yleisön tietoisuuteen entistä popimman Tapani Kansan. Levyllä on muun muassa suomennos Elton Johnin kappaleesta ”Sorry Seems to Be the Hardest Word” eli ”Anteeksi on pyytää vaikeaa”.

1970-luvun loppu toi Kansan konsertteihin rock and rollia ja show-ohjelmistoa. Hittejä olivat muun muassa ”Rokkivaari Hotanen” (alun perin ”Daddy Cool”, esittäjänä Darts) ja ”Kalajoen hiekat” (The Mamas & the Papasin ”California Dreamin’”). ”Veikko Nieminen” toi sanoituksiin yhteiskunnallista tiedostamista uuden aallon hengen mukaisesti.

Kansa opiskeli laulua myös Sibelius-Akatemiassa vuosina 1974–1978, ja hän laajensi 1970-luvun lopulla ohjelmistoaan: Moment Musical -albumilla (1978) yhteistyökumppani oli Heikki Sarmanto, joka sävelsi levylle Eino Leinon lyriikkaa. Toinen levyn artisteista oli Maija Hapuoja.

Kansa oli 1980-luvun taitteessa edelleen suosituimpia suomalaisia poplaulajia.[5] Vuonna 1987 hänlevytti klassikon ”Hopeinen kuu” sekä albumin Betonimylläri, joka sisälsi Lauri Viidan runoja. Seuraavana vuonna oli vuorossa Oskar Merikannon kauneimmat laulut. Albumi Kultaniityt (1994) esitteli käännösversioiden lisäksi myös lauluntekijä Tapani Kansan. Päivä jolloin rakastat -albumilla (1999) Kansa tulkitsi argentiinalaisia tangoja, kun taas Valaistu Ikkuna sisälsi muun muassa suomalaisia elokuvasävelmiä. Albumi Salaisuudessain (2002) oli paluuta ”popimpaan” Kansaan, ja uusi suunnanmuutos tuli taas syksyllä 2004 Tapani Kansan tulkitessa Tapio Rautavaaran lauluja levyllä Tapsa ja Rautavaara.

Kansa on myös esiintynyt teatterissa ja operetissa sekä näytellyt televisiossa. Vuonna 1987 Kansa palkittiin urastaan Erikois-Emmalla[8].

Kansa oli vuonna 2002 mukana Dannyn ja Markku Aron muodostamassa Pojat-kokoonpanossa, joka esitti kolmikon vanhoja hittejä.

Kansa oli ehdolla eduskuntaan vuonna 2003 Helsingin vaalipiirissä SDP:n listalla.[9]

Vuonna 2006 ilmestyi albumi Kulkumies, jolle Kansa teki sanoitukset ja yhdessä Kassu Halosen kanssa sävellykset. Samana vuonna Kansa oli ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi[10].

Kansa osallistui vuonna 2009 Eurovision laulukilpailun karsintoihin kappaleella ”Rakkautta on, rauhaa ei”.[11]

Kansa esiintymässä vuonna 2014.

Kansalle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[12] Hän lopetti laulamisen vuonna 2019 ja on muutenkin vetäytynyt julkisuudesta.[1]

Yksityiselämä

Kansalla on kolme lasta, joista esikoispoika näyttelijä Tuulikki Kuorikosken kanssa. Myöhemmin hänen avopuolisonsa oli lähes 25 vuoden ajan toimittaja Nina af Enehjelm, jonka kanssa hänellä on tytär ja poika.[4][13][14] He muuttivat erilleen syksyllä 2008.[15] Kansa on asunut Espoon Westendissä.[16] mutta muuttanut sittemmin Kotkaan.

Kansa sairastui 1990-luvun lopulla kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.[5]

Suosikki oli suomalainen vuosina 1961–2012 julkaistu Suomen pitkäikäisin nuortenlehti. Sen kustantajana toimi Otavamedia Oy.[2] Pitkään menestynyt lehti lopetettiin kannattamattomana aivan vuoden 2012 lopussa. 35 vuotta (1968–2003) päätoimittajana toimi Jyrki Hämäläinen, ja Suosikkia onkin kutsuttu Hämäläisen elämäntyöksi.[3]

Sisällys

• 1 Historiaa
• 2 Päätoimittajia
• 3 Lähteet
• 4 Aiheesta muualla

Historiaa

Alkujaan Suosikki oli Fazerin levy-yhtiön vastaveto Scandian Iskelmä-musiikkijulkaisulle. Se perustettiin Fazerin Musiikkiviesti-lehden jatkoksi. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi elokuussa 1961. Aluksi kyseessä oli iskelmämusiikkijulkaisu, mikä ei kuitenkaan johtanut menestykseen, ja pian Suosikkia alettiin suunnata nimenomaan nuorten musiikkilehdeksi.[4]

Uutta linjaa alkoi vetää vuonna 1963 Isto Lysmä. Hän ideoi lehdelle muun muassa tunnusomaiseksi tulleet jättikoon keskiaukeamajulisteet. Ensimmäinen juliste julkaistiin vuoden 1963 numerossa 4.[5] Kahdeksan lehtisivun kokoiset julisteet oli painettu 2-väritekniikalla (musta ja punainen), mikä antoi vaikutelman väripainatuksesta. Aikana ennen popkulttuurin tarjonnan tulvaa Suosikin painoarvo kasvoi Suomen nuorisokulttuurissa omaan luokkaansa. Lehden kanteen ja sisäaukeaman julisteisiin pääsy oli haviteltava saavutus kotimaisille populaarimusiikin tähdille, sillä nuoriso sai 1980-luvulle saakka tietää uusista bändeistä ja artisteista aika pitkälti Suosikin kautta.[6].

1960- ja 1970-luvuilla Suosikin kilpailijoita olivat nuorisolle suunnatut lehdet Stump, päätoimittajanaan Ilkka Sysimetsä eli Frederik sekä Intro, jonka päätoimittajana oli Markku Veijalainen. Suosikin tuolloinen kustantaja, Lehtimiehet Oy:n omistaja Urpo Lahtinen osti kuitenkin kilpailijat yksitellen pois vain lopettaakseen ne. Ostettujen lehtien tilaajille tarjottiin Suosikkia, jonka levikki oli parhaimmillaan yli 150 000 kappaletta.[7] Suosikin alkuperäinen pääkilpailija, Scandia-musiikin kustantama Iskelmä lopetti vuonna 1967.lähde?

Vuonna 1968 Suosikin päätoimittaja Isto Lysmä siirtyi saman kustantajan Nyrkkiposti-miestenlehden päätoimittajaksi ja Jyrki Hämäläisestä tuli Suosikin päätoimittaja aina vuoteen 2003 saakka, jolloin häntä seurasi tehtävässä Katja Ståhl. Ståhl lopetti Suosikin päätoimittajana 31. joulukuuta 2007.[8] Ståhlin seuraaja oli 4. tammikuuta 2008 alkaen toimittaja Ville Kormilainen.[9] Lehden viimeinen määräaikainen päätoimittaja oli Elli Mäkilä.[10]

Vuodesta 1974 lehdessä julkaistiin joka numerossa aukeaman verran Bees & Honey -terveyspalstaa, joka nousi hyvin suosituksi. Palstalla lääkäri Erkki-Pekka Helle vastasi nuorten terveyskysymyksiin, jotka alkoivat usein sanoilla Dear Eki.[11] Muita lehdelle ominaisiksi tulleita oheiskäsitteitä ja ilmiöitä olivat muun muassa Miss Farkku Suomi -kilpailu ja elokuisin ilmestynyt erityislaaja kultaturbo-numero. Suosikki järjesti myös joka lehdessä äänestyksiä parhaasta muusikosta, näyttelijästä ja urheilijasta. Suosikissa ilmestyi myös sarjakuvia, joihin kuului muun muassa Mauri Kunnaksen Nyrok City, jota julkaistiin Suosikissa vuosina 1979–1986.

Viimeisinä vuosinaan Suosikki-lehteä muokattiin lähinnä tytöille suunnatuksi, ja se alkoi keskittyä musiikin ohella muun muassa tyttöjen muotiin. Tuolloin Suosikin kannattavuus alkoi laskea tuntuvasti, varsinkin kun sen kilpailijana oli menestyneempi tyttöjenlehti Demi.[12][13] Otavamedia ilmoitti 19. syyskuuta 2012 lopettavansa Suosikin julkaisemisen kannattamattomana.[14] Lopettamista perusteltiin myös nuorison mediankäytön muutoksilla, internetkulttuurin vakiintumisena sekä musiikin kulutuksen pirstaloitumisella. Viimeinen lehti ilmestyi joulukuussa 2012.[2][3]

Laura Frimanin sekä Mikko Mattlarin kirjoittama "Kultaturbo – Suosikki-lehden tarina" ilmestyy syyskuussa 2024.[15]

Päätoimittajia

• Olli Hämäläinen 1961–1962[16]
• Pertti Klemola 1962–1963[16]
• Isto Lysmä 1963–1968[16]
• Jyrki Hämäläinen 1968[16]–2003[17]
• Katja Ståhl 2003–2008[8]
• Ville Kormilainen 2008–2012[9]
• Elli Mäkilä 2012