Dannny "Kesäkatu" -nuotit vuodelta 1966

Alkuperäiset Dannynb hittibiisin nuotit vuodelta 1966. Näin se Lovin´Spponful kääntyi rattoisasti suomeksi.... https://www.youtube.com/watch?v=sHqAoxa6YkY

Nuotit olleet rei´itettynä kansioon, josta syystä reiät, jotka eivät osu nuotteihin (katso kuvat),.

Etukannessa ja takakannessa alkuperäisen omistajan siisti mustekynänimmari.

”Summer in the City” on yhdysvaltalaisen yhtyeen The Lovin' Spoonful myydyin kappale. Se julkaistiin kesällä 1966, ja se nousi ykköseksi kotimaansa myyntilistoilla kun sitä oli myyty siellä yli miljoona kappaletta. Lisäksi levy oli singlelistojen kärjessä muun muassa Suomessa, Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa.[1]

Kappaleen on sanoittanut Mark Sebastian, joka ei kuulunut yhtyeeseen. Aluksi vain runoksi kirjoitettu tarina päätettiin antaa The Lovin’ Spoonfulin levytettäväksi. Tarina tukahduttavan helteen kouriin joutuneista kaupunkilaisista sai taustalleen lisää uskottavuutta autojen äänimerkeistä ja liikenteen melusta koostuvista tehosteista. Erikoisella sovituksella kiedottiin yhteen niin laulu kuin muutkin äänilähteet ja saatiin tulokseksi tiheätunnelmainen suurkaupungin syke.

”Summer in the Citystä” on tullut eräs kesään liittyvien laulujen ehdottomia klassikoita. Yhdysvaltalainen aikakauslehti Billboard valitsi kappaleen kaikkien aikojen suosituimmaksi kesäbiisiksi heinäkuussa 2010.[2]

Kappaleesta teki suomenkielisen version Danny. Se sai nimekseen ”Kesäkatu”, ja sen sanoitti Juha ”Watt” Vainio.

Danny (oikealta nimeltään Ilkka Johannes Lipsanen, s. 24. syyskuuta 1942 Pori) on suomalainen laulaja, yrittäjä ja musiikkineuvos.

Dannyn levyjä on myyty noin 600 000 kappaletta. Hänen kuuluisimpia levytyksiään ovat ”East Virginia”, ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Kesäkatu”, ”Tuuliviiri”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Tämä taivas, tämä maa”. Danny on tunnettu myös show-kiertueistaan, joita hän on järjestänyt 1960-luvulta saakka, ja hänen on katsottu aloittaneen show-kulttuurin Suomessa. Lisäksi hän teki lähes kaksikymmentä vuotta yhteistyötä Armi Aavikon kanssa.

Vuodesta 1966 Danny on johtanut omaa ohjelmatoimistoaan nimeltä D-tuotanto, jonka listoille on kuulunut lukuisia muitakin artisteja. Lisäksi hän on toiminut esiintyviä taiteilijoita edustavan Solo ry:n puheenjohtajana ja Gramexin hallituksen jäsenenä. Dannylle on myönnetty Suomen Leijonan ritarimerkki vuonna 1996 ja Iskelmä-Finlandia-palkinto vuonna 2018. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke maaliskuussa 2022.

Dannystä käytetään myös lempinimeä Iso D. Nimen keksi vuonna 1964 Antti Einiö, ja se viittasi paitsi hänen isoon kokoonsa myös hänen intensiiviseen tapaan suhtautua työhönsä.

Varakkaaseen Lipsasen kauppiassukuun kuulunut Pentti Johannes Lipsanen (1914–1978) ja Algoth Niskan tytär Magda Ester Cecilia Niska (myöh. Yrjönen, 1918–2011) avioituivat vuonna 1941. Heidän esikoisensa, Kaarlo Kramsun ”Ilkka”-runon mukaan nimetty Ilkka Johannes Lipsanen, syntyi Porin yleisessä sairaalassa 24. syyskuuta 1942. Ilkan veli Pekka August syntyi kolme vuotta myöhemmin.[1][2][3]

Ensimmäiset vuotensa Ilkka Lipsanen asui Lipsasten kauppahuoneen talossa Porin Antinkatu 6:ssa.[1] Lähes täysin suomenkielinen Ilkka laitettiin vuonna 1949 ruotsinkieliseen kansakouluun Björneborgs svenska samskolaniin, koska Magda-äiti ilmeisesti halusi vaalia sukunsa suomenruotsalaisia perinteitä.[2] Pentti ja Magda Lipsanen erosivat vuonna 1949,[4] minkä seurauksena Magda ja lapset muuttivat syksyllä 1952 Helsingin Kruununhakaan, pieneen asuntoon Unioninkatu 39:ään.[5] Helsingissä Ilkka jatkoi koulunkäyntiään Kronohagens folkskolanissa.[2][6] Vuonna 1953 hän siirtyi oppikouluun Svenska lyceumiin, ja syksyllä perhe muutti äidin uuden aviomiehen Carl-Erik Regnellin luokse Katajanokalle osoitteeseen Katajanokankatu 7.[2][7] Koulussa Lipsanen jäi kahdesti luokalle, kunnes seitsemännen luokan jälkeen hän lopetti koulun kokonaan.[8] Katajanokalla Lipsanen kuului paikalliseen jengiin, joka otti usein yhteen kaupungin muiden jengien kanssa.[7]

Helsingissä Lipsanen alkoi opiskella laulua ja musiikkia muun muassa Erik Bergmanin johdolla ja kiinnostui myöhemmin yhä enemmän populaarimusiikista.[9] Danny on kertonut, ettei hänellä ollut Helsingissä kavereita, vaan ensimmäinen kaveri oli musiikki.[10] Svenska lyceumin aikaan Lipsanen harrasti musiikin lisäksi urheilua. Hän pelasi koulun jalkapallojoukkueessa keskushyökkääjänä, ja Arsenalissa hän pelasi jalkapallon lisäksi käsipalloa. Musiikkia Lipsanen puolestaan harrasti muun muassa koulun kuorossa. Musiikkiharrastus oli saanut alkunsa jo vuonna 1954, kun hän sai isältään ensimmäisen kitaransa ja myöhemmin oman magnetofonin ja siihen mikrofonin. Omien sanojensa mukaan hän oli kouluaikoinaan vielä liian ujo laulamaan yksin, mutta ollessaan kuuntelemassa vuoden 1961 rockin SM-kisoja Lipsanen vakuuttui siitä, että hän haluaa esiintyä.[11]

Kesällä 1962 Lipsanen lähti kuukaudeksi Manchesteriin opiskelemaan englantia, ja keväällä 1963 hän lopetti koulun. Lipsasen pyrkimyksenä oli päästä töihin ja ansaita niin paljon rahaa, että hän voisi tarjota äidilleen paremman elämän. Samaan aikaan kun Ilkka työskenteli kaupungilla Primulan pullakuskina ja tullaajan apulaisena, Magda-äiti erosi Carl-Erik Regnellistä, ja perhe muutti Katajanokalta Töölöön Valhallankatu 4:ään. Töiden ohella Lipsanen aloitteli muusikon uraansa ja esiintyi Electric Five -nimisen yhtyeen kanssa. Se harjoitteli Svenska lyceumin kellarissa, joka oli myös The Islandersin harjoituspaikka. Islandersin jäsenet pyysivät Lipsasta yhtyeensä laulusolistiksi, ja joulukuussa 1963 hän otti paikan vastaan.[11][12][13]

Uran alku (1964–1965)

Danny & The Islanders vuonna 1964. Vasemmalta oikealle: Kurt Mattson, Stig Selin, Danny, Pepe Willberg ja Kaj Wallin.

Islandersissa Lipsanen otti käyttöönsä taiteilijanimen Danny.[11] Dannyn vuonna 1970 Tuulia-lehdelle antaman haastattelun mukaan nimi on lyhenne: ”Nimi muodostuu erään lauseen alkukirjaimista. En ilmoita lauseen sisältöä ennen kuin vasta lopetettuani tämän homman.”[14] Dannyn kotisivuilla kerrotun uudemman selityksen mukaan nimen lähtökohtana oli heprealainen Daniel, joka vastaa merkitykseltään Ilkka Lipsasen toista nimeä Johannesta: Jumala on armollinen. Taiteilijanimekseen Lipsanen harkitsi myös muun muassa vaihtoehtoja Davy, Jack, Juha, Patrick, Mikael, Richard ja Roy.[11] Lempinimen Iso D keksi puolestaan vuonna 1964 Antti Einiö.[15] Nimi viittasi paitsi hänen isoon kokoonsa, myös hänen intensiiviseen tapaansa suhtautua työhönsä.[16]

Islandersin komppikitaristina toimi myös lauluosuuksia esittänyt Pepe Willberg. Yhtyeen alkuperäiskokoonpanon muut jäsenet olivat basisti Kaj Wallin, kitaristi Stig Selin ja rumpali Erkki Tanninen. Yhtyeen rumpali vaihtui muutamia kertoja, kunnes kesällä 1964 rumpujen soittajaksi valittiin ruotsalainen Kurt Mattson. Danny & The Islanders levytti vuonna 1964 ensimmäisen singlensä Hey Boba Lou / East Virginia Scandia-levy-yhtiölle. ”East Virginia” oli folklaulu, joka oli löydetty yhdysvaltalaisen laulaja Joan Baezin ohjelmistosta. Siitä tuli myös Dannyn ensimmäinen hitti: heti ilmestyttyään kappale muun muassa voitti Levyraadin ja nousi ykköseksi myös Yleisradion Kahdeksan kärjessä -ohjelmassa.[9][15][17]

Islandersin kanssa Danny levytti samana vuonna 1964 Scandialle vielä kaksi singleä: Short on Love / The Wanderer ja She’s Not There / Jambalaya.[15][17][18] Ne nousivat Suosikki 100 -listalle, mutta eivät kärkipäähän.[17] Yhtye hajosi syksyllä, kun 22-vuotias Danny lähti armeijaan Dragsvikiin Uudenmaan prikaatiin.[15][17] Dannyn osalta levyttäminen kuitenkin jatkui, mutta laulukieli vaihtui levy-yhtiön vaatimuksesta suomeksi, sillä Scandian edustaja Jaakko Salo halusi Dannystä iskelmälaulajan, jolla olisi edessään pitkä ja varma ura.[19]

Armeija-aikanaan Danny levytti kolme singleä. Niistä ensimmäinen Jos tulla saisin / Kaikki entinen epäonnistui kaupallisesti, mutta kahdelta seuraavalta nousivat Dannyn ensimmäiset soolohitit ”Kauan” ja ”Piilopaikka”.[15][18][20][21] Danny palasi armeijasta reservin vänrikkinä elokuussa 1965.[21] Pian sen jälkeen, vuoden 1966 puolella, hän muutti äitinsä ja veljensä kanssa Lauttasaareen Pohjoiskaari 37:ään.[21][22]

Show’ta, hittejä ja elokuvia (1966–1976)

Danny alkoi vuonna 1966 kiertää Suomea Danny-show’n kanssa.[21] Sen myötä hän perusti syksyllä 1966 D-tuotanto-nimisen yhtiön.[9][21] Se on siitä lähtien vastannut Dannyn ohjelmatoiminnasta, ja lisäksi sen listoilla on ollut muitakin artisteja, kuten Babitzinin sisarukset Kirka, Muska ja Sammy.[9][23] Danny osallistui vuonna 1966 Eurovision laulukilpailujen karsintoihin kappaleella ”Pieni sana” ja sijoittui niissä toiseksi.[24] Samana vuonna julkaistiin Dannyn ensimmäinen albumi Se olla voi toisinkin päin.[18][21][25]

Danny esitti vuosina 1966–1967 useita hittejä, kuten ”Kesäkatu”, ”Salattu suru”, ”Hiljainen kitara”, ”Rebecca” ja ”Vähän ennen kyyneleitä”.[21] Viimeksi mainittu kasvatti tyylinsä ansiosta Dannyn suosiota maaseudulla ja etenkin Pohjanmaalla, missä tuolloin tangoa kuunnellut aikuisväestö vierasti rockia ja poppia.[26] Hittien myötä Iskelmä-lehti palkitsi hänet vuonna 1967 toista kertaa peräkkäin Suomen suosituimpana laulajana. Danny osallistui samana vuonna myös Euro­vision laulu­kilpailujen karsintoihin kappaleilla ”Sua kutsun Maarit" ja ”Keskiyöllä”, mutta ei tullut valituksi. Samana vuonna hän myös vaalensi hiuksensa ja synnytti näin vuosikymmeniä kestäneen tyylinsä.[21][23] Danny ja hänen musiikkinsa vuosikymmenen lopulla pääsivät mukaan kotimaisiin elokuviin. Vuonna 1968 Danny esitti Spede Pasasen elokuvassa Noin 7 veljestä kappaleen ”Seitsemän kertaa seitsemän”, josta tuli suuri hitti,[25][27] ja seuraavana vuonna Dannyllä oli rooli Speden elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut.[27][28] Yhteistyötä Spede Pasasen kanssa oli tarkoitus jatkaa, mutta suunnitelmat katkesivat välirikkoon vuonna 1970.[29]

Danny esiintymässä vuonna 1969.

Vuosina 1968–1969 Danny muun muassa vastaanotti Cannesissa musiikkialan Midem-festivaalilla palkinnon suosituimpana suomalaisena artistina, osallistui pop-laulun maailmanmestaruuskilpailuihin Rio de Janeirossa ja voitti kahdesti Suosikin myöntämän Suosikki Grand Prix -palkinnon.[27] Kaikki julkisuus ei kuitenkaan ollut myönteistä. Danny sai runsaasti kielteistä huomiota, kun hänen 3. elokuuta 1968 järjestämänsä ”Rock Side Story” -kiertueen konsertti päättyi useita loukkaantumisia aiheuttaneeseen räjähdykseen Vehmaalla Vehmassalmen paviljongilla.[27] Kyseessä on Suomen tanssilavahistorian suurin onnettomuus.[30] Runsaasti huomiota sai lehdistössä myös tapaus, jossa D-tuotanto haastettiin oikeuteen, kun Danny oli Cannesin-matkan jälkeen joutunut jättämään erään esiintymisen väliin.[31] Kiertueiden ohella Danny myös levytti näinä vuosina runsaasti: hittejä olivat esimerkiksi ”Tuuliviiri” ja ”Se eikö todista, että muutuin”.[27][28] Useiden singlejen lisäksi Dannyltä ilmestyi kaksi samaa nimeä kantavaa albumia: vuonna 1968 Danny-studioalbumi ja vuonna 1969 Danny-kokoelmalevy.[18][28] Ensin mainittu oli Suomen listaykkösenä kolmen kuukauden ajan.[32]

Dannyn levytystahti hidastui 1970-luvulla, vaikka jokavuotiset show’t jatkuivatkin. Vuonna 1970 julkaistuista singleistä varsinkin ”Tuulensuojaan” menestyi hyvin, sillä se säilyi suosikkilistoilla melkein kaksi ja puoli vuotta.[28] Dannyn kolmas studioalbumi D ilmestyi vuonna 1971, kuten myös hitti ”Hän on lady”.[33] Danny kiersi kesällä 1972 Suomea Käärme-nimisen show’nsa kanssa, jossa mukana olivat 5–6-metriset käärmeet Elvis ja Urkki, ja julkaisi sen nimeä kantaneen viidennen albuminsa, Käärme.[33][34] Eija Merilän kanssa levytetty duetto ”Vai niin, vai niin” nousi samana vuonna listan kärkeen.[35] Vuoden 1972 toinen iso Danny-hitti oli samalla singlellä julkaistu ”Maantieltä taloon”.[33]

Vuodet 1973–1974 merkitsivät suurta murrosta koko suomalaiselle popille, kun Dannyn esittämän käännösiskelmän yksinvalta oli päättymässä. Suomessa alkoi nousta uusia suosikkeja, kuten Hector, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Rauli Badding Somerjoki ja Hurriganes, kun taas Dannyn kaltaisia 1960-luvun tähtiä pidettiin jo ”vanhoina niminä”. Lisäksi Danny kärsi ylirasituksesta, kyllästymisestä ja motivaation puutteesta, ja hänen show’nsa saivat aiempaa kriittisempää palautetta.[36] Muutenkin 1970-luvun alusta lähtien Danny-show’n merkitys väheni musiikkitarjonnan lisääntyessä ja nuorison musiikkimaun pirstoutuessa.[37] Ammatillisesti kyseiset vuodet jatkuivat kuitenkin samoilla linjoilla kuin edellisetkin: hän esiintyi vuonna 1973 ympäri Suomea Danny Rundi! -kiertueella, julkaisi levyn Mentävä on ja osallistui Euro­vision laulu­kilpailujen Suomen karsintoihin kappaleella ”Galileo Galilei”.[33] Vuonna 1974 kiertueen nimenä oli Danny in Rock ja show’n naisartistina Virve Rosti. Myös uusi Danny in Beat -albumi julkaistiin, minkä lisäksi Danny oli taas mukana Euroviisukarsinnoissa, nyt kappaleella ”Jos maailmassa vain ois kahva”.[38] Sitä kuitenkin kritisoitiin liian lastenlaulumaiseksi, ja äänestyksestä vastannut ammattilaisraati sijoitti sen kilpailun toiseksi viimeiseksi.[39]

Danny pyrki jälleen vuonna 1975 Euroviisuihin, mutta kappale ”Seikkailija” hävisi pisteellä Pihasoittajien ”Viulu-ukolle”. ”Seikkailijasta” tuli kuitenkin hitti.[38] Vuonna 1976 Dannylta ilmestyi listaykköseksi noussut hitti ”Kuusamo” sekä albumi Elämän maku.[35][38] Vuosien 1973–1974 hiipuminen oli ohi, ja Danny-show’n suosio nousi.[40] Toukokuussa Danny vieraili Mainostelevision ”musiikkilähettiläänä” Japanissa ja Thaimaassa esiintyen televisio-ohjelmissa.[38]

Danny ja Armi (1977–1995)

Armi Aavikko ja Danny vuonna 1979.

Disko, punk ja rockabilly muuttivat 1970-luvun lopulla musiikkimaailmaa, ja Dannykin joutui miettimään uutta linkkiä nuorisoon.[41] Myös käännöskappaleiden aika oli ohi, ja itse tehdyt kappaleet olivat nousussa Suomessakin.[42] Keväällä 1977 Danny aloitti yhteistyön saman vuoden Miss Suomen Armi Aavikon kanssa. He esittivät duettona Veikko Samulin säveltämät ja Juha Vainion sanoittamat listaykköset ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Kaiken sulle antaisin”. ”Tahdon olla sulle hellä” muodostui Dannyn uran suurimmaksi menestykseksi: se oli listaykkösenä neljä kuukautta, ja sitä myytiin kultasingleen oikeuttavat 10 000 kappaletta.[35][43][44] Duon suosion myötä alettiin puhua ”hellyysbuumista”.[45][46] Dannyn vuonna 1977 ilmestynyttä albumia Tahdon olla sulle hellä myytiin 50 000 kappaletta eli timanttilevyn verran.[47] Hieman pienempiä Armin ja Dannyn menestyskappaleita olivat vuonna 1978 ilmestyneet ”Me vain” ja ”Silloin vasta kaiken saan”.[35] Duon ensimmäinen yhteinen albumi, Danny & Armi, sai 25 000 kappaleen myynnistä kultalevyn.[47] Vuonna 1979 julkaistiin duon toinen albumi Toinen LP.[48]

Alkuinnostuksen jälkeen yhteistyö Armi Aavikon kanssa alkoi aiheuttaa Dannyn vanhoissa faneissa kritiikkiä, kuten myös hänen uusi imagonsa, johon kuuluivat Abba- ja Bee Gees -tyyliset kimaltelevat asut.[49] Lisäksi vuosikymmenen vaihteessa Dannyn ja Armin suosio tanssilavoilla ja nuorison keskuudessa hiipui uuden musiikin ja uusien tähtien myötä, ja heidän esiintymisensä siirtyivätkin pääasiassa ravintoloihin, iäkkäämmän yleisön luo.[50] Vuonna 1983 Danny ja Armi kuitenkin voittivat Rostockin kansainväliset laulufestivaalit Aarno Ranisen säveltämällä ja sovittamalla kappaleella ”Am Grunde des Meeres”.[51][52]

Danny levytti 1980-luvulla harvakseltaan. Vuonna 1981 ilmestyi single On meri tänään rauhaton / Vain kaksi nauhaa ja vuonna 1985 Armi Aavikon kanssa Ensirakkaus ja nuoruuspäivät / Siellä jossakin.[18] Danny pyrki vuonna 1986 Euroviisuihin kappaleella ”Ninja”, joka voitti karsintojen yleisöäänestyksen, mutta ei saanut asiantuntijaraadilta riittävää kannatusta.[53] Samana vuonna ilmestyi myös Ninja-albumi.[18] Danny ja Armi ottivat myös osaa Kevään sävel -kilpailuun Veikko Samulin säveltämällä ja Chrisse Johanssonin sanoittamalla kappaleella ”Pelkkää hyvää”.[54] Dannyn levyttämä ”Amarillo” nousi vuonna 1987 tanssipaikkojen tiskijukkien hittilistoilla soitetuimmaksi kappaleeksi ja suosituksi osaksi Dannyn lavaohjelmistoa.[55] Vuonna 1988 ilmestyi albumi Elämän sävel.[18]

Armi Aavikko ja Danny esiintymässä Heinolassa 8. heinäkuuta 1989.

1980-luvun lopulla Dannyn ura oli eräänlaisessa alennustilassa. Suurten show-kiertueiden sijaan hän esiintyi pienemmissä ravintoloissa ja pizzerioissa. Säestävään yhtyeeseen ei aina ollut varaa, jolloin taustamusiikki tuli nauhalta.[55] Nuorempi yleisö pilkkasi hänen ninjaliikkeitään ja Elvis Presleyltä lainattuja esiintymisasujaan.[56] Dannyn elämässä tärkeintä olivat tuolloin perhe ja lasten kasvattaminen[57], ja hän myös vetäytyi julkisuudesta.[58] Etenkin Dannyn isän kuolema helmikuussa 1978 oli saanut hänet pohtimaan muitakin arvoja kuin jatkuvaa Suomen kiertämistä. Vaikeimpina hetkinä Danny harkitsi laulajan uran lopettamista.[57]

Hiljaisemman 1980-luvun jälkeen 1990-luku merkitsi Dannylle uutta nousua.[59] Musiikillisesti hän ei enää pyrkinyt seuraamaan vallitsevia trendejä, vaan luotti vahvuuksiinsa ja nuoruutensa musiikkiin.[60] Danny esiintyi vuosina 1990 ja 1991 Armi Aavikon kanssa Viking Isabellalla,[61] mikä palautti hänen motivaationsa.[62] Jukka Kuoppamäen laulu ”Tämä taivas, tämä maa”, jonka Danny levytti Aikamiesten kanssa, oli hitti vuonna 1992. Lisäksi samanniminen albumi myi kultalevyn verran.[61] Danny täytti samana vuonna 50 vuotta, minkä kunniaksi järjestettiin juhlakonserttikiertue[63] ja MTV3 lähetti juhlaohjelman East Virginiasta Kuusamoon.[61]

Laivashow’t Armi Aavikon kanssa jatkuivat vuoteen 1995, jolloin Aavikko jäi D-tuotannosta sairauslomalle. Samana vuonna ilmestyi Dannyn albumi Vielä sä syleilet mua.[64]

Jälleen soolona (1996–)

Vuonna 1996 ilmestyi albumi Valoa ja energiaa, jota Danny piti uransa ensimmäisenä todellisena rock-äänitteenä. Radiotoimittajat valitsivat sen kuukauden levyksi. Armi Aavikko oli jäänyt esiintymisistä pois, mutta Danny jatkoi niitä yksin.[65][66] Seuraava albumi, Taikaa, ilmestyi vuonna 1997[67], ja sen nimikappale nousi radiohitiksi.[35] Menneiden vuosikymmenten hittiputket olivat ohi, mutta Danny-show oli muodostunut käsitteeksi ja legendaksi.[59] Danny oli ensimmäisiä ulkomaisen populaarikulttuurin esiintyjiä Kiinassa, kun hän esiintyi marraskuussa 1997 Kantonissa ja Pekingissä.[67][68] Vuoden 1998 toukokuussa Danny esiintyi puolestaan Turkissa.[69] Danny myös juonsi ja käsikirjoitti yhdessä MTV3:n henkilöstön kanssa 12-osaisen musiikkiviihdesarjan Tie tähtiin, jonka jaksot nauhoitettiin Viking Cinderellalla kesä–elokuussa 2000. Samana vuonna ilmestyi Saska Snellmanin toimittama Dannyn elämäntyöstä kertova kirja Danny.[70]

Studioalbumi Nainen ilmestyi kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta 2002.[71] Levyn radiohittejä olivat ”Nainen” ja ”Tummat silmät salamoi”.[70] Samana vuonna Danny täytti 60 vuotta, ja sen kunniaksi järjestettiin 19. lokakuuta Helsingin Hartwall Areenalla 60-vuotisjuhlakonsertti. Se taltioitiin, ja Yle TV2 esitti sen myöhemmin kahdessa osassa. Konsertin lisäksi järjestettiin juhlakiertue.[71]

Euroviisukarsinnoissa vuonna 2004 Danny oli mukana Jukka Karppisen englanninkielisellä kappaleella ”Seven Times Seven”. Se jäi finaalin viimeiseksi.[72]

Heikki Paavilaisen ohjaama Dannyn elämästä kertova Danny-musikaali sai ensi-iltansa syyskuussa 2005 Rauman Kaupunginteatterissa. Musikaalissa Dannyä näytteli Ilkka Koivula.[73] Musikaalin näki sen esitysaikana yli 20 000 katsojaa.[74] Saman vuoden jouluaattona Dannyn kotoa lähetettiin suora internetlähetys, jota seurasi 50 000 katsojaa.[75] Vuonna 2006 ilmestyi Jyrki Hämäläisen kirjoittama elämäkertakirja Iso D.[18]

Danny osallistui MTV3:n esittämään Linnan tähdet -tosi-tv-sarjaan, joka kuvattiin espanjalaisessa linnassa vuonna 2010.[76] Danny palasi konserttilavoille kahdeksan vuoden tauon jälkeen Tunteiden ilta -kiertueellaan saman vuoden syksyllä.[77] Danny oli myös mukana Finnhits 2012 -konserttikiertueella Einin, Frederikin, Tapani Kansan ja Virve Rostin kanssa.[78]

Danny esiintyi Richard Ayoaden vuonna 2013 valmistuneessa elokuvassa The Double – kaksoisolento, jonka päärooleissa olivat Jesse Eisenberg ja Mia Wasikowska. Danny ja The Islanders -yhtye esittivät elokuvassa kappaleen ”East Virginia”.[79] Samana vuonna Danny järjesti myös 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueen Viihdemaratonin loppusuora.[80] Danny kuvasi Viihdemaratonin loppusuoraa jäähyväiskiertueekseen, jonka jälkeen hän vähentäisi esiintymisiä.[81]

Dannyltä ilmestyi Lauluista tehty -niminen albumi syyskuussa 2016. Levyn tuotti Esa Nieminen, joka myös sävelsi suurimman osan lauluista. Kappaleet ”Päivät nää” ja ”Sekaisin susta” nousivat radiokanavien soittolistojen kärkisijoille. Saman vuoden lokakuussa julkaistiin Markku Veijalaisen kirjoittama kirja Minulta sinulle, jossa Danny kertoo taustoja kymmenestä harvinaisesta laulustaan. Kirjan mukana on CD, jolle hän on koonnut kahdeksantoista itselleen merkittävää laulua. Marraskuussa Danny lähti konserttitalokiertueelle Frederikin ja Tapani Kansan kanssa. Samassa kuussa ilmestyi Dannystä kertova dokumenttielokuva.[82]

Heinäkuussa 2017 Danny esitti itseään Sieravuoren kesäteatterin revyynäytelmässä Hitti soikoon.[83] Vuonna 2018 Danny oli mukana Vain elämää -televisiosarjan kahdeksannella tuotantokokaudella.[84] Danny saavutti marraskuussa 2018 uransa sadannen listahitin, kun hänen levytyksensä ”Nousevan auringon talo” nousi Tätä Suomi tanssii -listalla sijalle 11.[85]

Danny kokeili suomirapin esittämistä vierailemalla Yksi totuus -duon helmikuussa 2019 ilmestyneellä kappaleella ”Don Juan”.[86] Se ylsi singlelistan 12:nneksi.[87] Lisäksi Danny ja hänen silloinen tyttöystävänsä Erika Vikman olivat mukana saman vuoden maaliskuussa julkaistulla Oku Luukkaisen ja HesaÄijän eurodance-kappaleella ”7300 päivää”. Kappale nousi Spotifyn Suomen top 50 -listan kärkeen[88] sekä singlelistan kolmanneksi.[89] Kappaletta oli syyskuuhun mennessä kuunneltu platinaan oikeuttavat neljä miljoonaa kertaa.[90]

Vuonna 2021 Danny palasi Suomen euroviisukarsintoihin, kun hän oli yksi Uuden Musiikin Kilpailu 2021:n seitsemästä finalistista kappaleella ”Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua”.[91] Hän sijoittui kuudenneksi eli toiseksi viimeiseksi.[92] Danny on ollut mukana euroviisukarsinnoissa yhteensä kahdeksan kertaa. Hän on pyrkinyt Suomen euroviisuedustajaksi yhdeksällä kappaleella, viidellä eri vuosikymmenellä.[72]

Mökkitie Recordsin julkaisema Dannyn studioalbumi Kunnioittaen, Danny ilmestyi 29. lokakuuta 2021. Musiikillisesti se on pelkistetty ja riisuttu, ja sen sanoitukset perustuvat Dannyn elettyyn elämään. Kappaleet on kirjoittanut enimmäkseen Janne Rintala, osassa on ollut mukana Happoradio-yhtyeen Aki Tykki. Lokakuussa ilmestyi myös Pirjo Kemppisen kirjoittama kirja Tuntematon Danny.[93]

Show-kiertueet

Danny on erityisen kuuluisa kesäshow-kiertueistaan[94], ja hänen on katsottu aloittaneen show-kulttuurin Suomessa.[95][96][97] Ensimmäinen kiertue oli vuonna 1966 järjestetty Danny-show[94], joka Dannyn hahmotelman mukaan ”pyrki viemään yleisönsä musiikin mielenkiintoiseen maailmaan teatterinomaisin keinoin”.[98] Danny-show’ta seurasivat pian muun muassa Mustaa ja valkoista (1967), Rock Side Story (1968), Super Danny (1969), 70-systeemi (1969), Suden hetki (1971) ja Käärme (1972).[94] Dannyn esimerkin myötä muutkin laulajat alkoivat hankkia keikoilleen juontajan ja tanssityttöjä.[99] Kesä-show’n lisäksi järjestettiin myös talvikiertueita.[21]

Danny-show’t olivat Dannylle siinäkin mielessä tärkeitä, että kun hän ei säveltänyt itse musiikkiaan, hän saattoi kuitenkin suunnitella ja johtaa omaa show’taan.[100] Idea kiertueisiin tuli Jyrki Hämäläisen mukaan alun perin häneltä. Hämäläinen toimi pitkään show’n promoottorina, tuottajana ja juontajana.[9][101][102] Danny esitti konserteissa musiikkia tyylillisesti eri tavalla kuin levyillä, vaikka hitit olivatkin mukana. Lisäksi keikkamateriaaliin kuului paljon englanninkielisiä rock-lainakappaleita.[25][103] Alkuaikoina Dannyn parina show’ssa oli aina naispuolinen solisti, ensimmäisenä kesänä 1966 hän oli Anki Lindqvist.[104] Lindqvistiä seurasivat 1960–1970-luvuilla muun muassa Katri Helena, Irina Milan, Päivi Paunu, Ami Aspelund, Muska ja Virve Rosti. Miespuolisiin solisteihin lukeutuivat esimerkiksi Kirka, Kari Tapio, Markku Aro, Pepe Willberg ja Kisu.[105][102]

Danny esiintymässä Coca-Colan sponsoroimalla Syndikaatti tekee suurratsian -kiertueellaan maaliskuussa 1968. Kyseisen show’n innoittajana toimi Bonnie ja Clyde -elokuva ja sen muoti.[27]

Show’t saivat aikoinaan vaikutteita ulkomaisilta esikuvilta,[102] kuten Vince Taylorilta ja Johnny Hallydaylta.[101] Mukana oli Dannyn lisäksi muitakin solisteja sekä soittajia, tanssijoita, tekniikkaa ja rekvisiittaa. Tapahtumat olivat tarkasti suunniteltuja kokonaisuuksia, ja usein niissä oli myös jokin erillinen ajankohtainen osa- tai kokonaisteema.[102] Ne tulivat mukaan 1960–1970-lukujen vaihteessa, jolloin vasemmistoradikalismin myötä yhteiskunnassa korostettiin kantaaottavuutta, edistyksellisyyttä ja kriittisyyttä.[106] Esimerkiksi vuonna 1969 järjestetty 70-systeemi käsitteli huumeita, väkivaltaa ja uskontoa. Toisinaan esityksissä vastustettiin Vietnamin sotaa ja saasteita. Dannyn mukaan hänen tuolloiset lavashow’nsa olivat eräänlainen musiikillinen tietoisku, jossa otettiin kantaa aina ajankohtaisimpaan yhteiskunnalliseen ongelmaan.[107] Lehdistössä monet pitivät esityksiä eräänlaisena poliittisena ja yhteiskunnallisena kabareena ja varieteena.[108] Danny itse on kuitenkin sanonut, ettei varsinaisia poliittisia kantoja esitetty, koska radikaalien myötäily olisi ollut hänelle mahdotonta.[109] Kriitikkojen mielestä esityksissä itse musiikki jäi toisinaan keinotekoisen rakenteen ja kömpelön käsikirjoituksen alle.[110]

Ajankohtaiseen politiikkaan sekä maailmanparannukseen liittyvät teemat päättyivät vuoden 1971 Suden hetkeen,[108] sillä Danny katsoi, että radikalismin suurin käyttövoima ja painostus alkoivat ehtyä. Vuoden 1972 Käärme-show olikin pelkkää viihdettä ilman yhteiskunnallista sanomaa,[111] ja mukana oli kaksi tiikeripytonia lasilaatikoissa.[108] Vuoden 1973 Danny Rundi! ja vuoden 1974 Danny in Rock olivat entistäkin pelkistetympää rock-show’ta, jossa rekvisiittaa vähennettiin ja esitys rakennettiin aiempaa enemmän Dannyn itsensä ympärille. Vuoden 1976 kiertueella Danny esiintyi eräässä uransa suurimmista konserteista, Timangi Toyota -ilmais-show’ssa Helsingin jäähallissa, jossa yleisöä oli arviolta yli 10 000.[112]

1960-luvun lopulla show’n kehittämisen apuna käytettiin keksijän ja tutkijan, myöhemmin Jyväskylän yliopiston psykologian professorin Carl Hagforsin tutkimuksia. 24. elokuuta 1969 Hagfors kiinnitti 200 satunnaisesti valittua Dannyn konsertin katsojaa laitteisiinsa, joilla mitattiin koko esiintymisen ajan koehenkilöiden sydämen lyöntitiheyttä ja hikoiluprosenttia. Lisäksi testattavat ilmoittivat napin painalluksella, kun jokin heidän kokemuksistaan tuntui miellyttävältä. Samaa tapaa on käytetty valheenpaljastuskokeissa Yhdysvalloissa, ja kyseessä olivat todennäköisesti maailman ensimmäiset ryhmäreaktiotutkimukset. Tuloksista Danny kehitti niin sanotun W-kaavan, jonka avulla hän suunnitteli esiintymisensä:[98]

»Show’n alku on hetki ennen odotusten täyttymistä. Käyrä on korkealla. Maksimitasolla ei voi pysytellä koko show’n ajan, vaan on käytävä myös alhaalla. Sitten välinousu ja paluu alas ennen kiipeämistä loppuhuipennukseen, joka jättää mukana olijoille hyvän mielen.»
(Danny W-kaavasta.[98])

1970-luvun lopusta lähtien kiertueet jatkuivat Armi Aavikon kanssa aina vuoteen 1995.[64][113] Danny käytti vuonna 1978 esiintymisissään lasersädettä kolmantena artistina maailmassa.[98] Danny & Armi laserajassa esitettiin 3. syyskuuta myös televisiossa.[114] Vuonna 1979 kaksikko teki yhdessä Pepe Willbergin ja edellisvuoden Miss Suomen Seija Paakkolan kanssa Finntastic-nimellä kaksi kiertuetta.[115] Finntasticin ideana oli synnyttää eräänlainen ”Suomen Abba”.[116] Viimeinen varsinainen Danny-show oli vuonna 1980 järjestetty rullaluisteluteemainen Rullaa ja rokkaa kanssamme. Dannyn mukaan show’t keräsivät noin 15 vuoden aikana yhteensä 2,5 miljoonaa ja esitystä kohden keskimäärin 2 200 katsojaa.[117]

Keväällä 1981 Danny ja Armi tekivät Helsingin Kaivohuoneella ensimmäisen ravintolashow’nsa, joka oli suuri kaupallinen menestys. Dannyn ja Armin yhteiset show’t jatkuivat myös seuraavina vuosina.[115][118] Vuonna 1987 järjestettiin Dannyn ja Armin ensimmäinen laivashow Silja Linen Finnjetillä.[119] Esiintymisiä ruotsinlaivoilla jatkettiin vuodesta 1990 vuoteen 1995.[61] Armi Aavikon jättäydyttyä pois Danny jatkoi esiintymisiä yksin.[62]

Danny ilmoitti lopettavansa konserttikiertueet lokakuusta 2018 tammikuuhun 2019 kestäneeseen Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertueeseen. Sen päätyttyä hän kertoi mahdollisesti vielä tekevänsä yksittäisiä konsertteja tai festivaaliesiintymisiä.[120][121] Dannyn mukaan osa yleisöstä halusi hänen vielä joskus tekevän kiertueen, jossa hän esittäisi vain omia hittejään. Sen vuoksi Danny aloitti marraskuusta 2019 tammikuuhun 2020 kestävän Danny – kaikkien aikojen suurimmat hitit -kiertueen. Kiertue kärsi yleisökadosta.[122]

Danny teki vuonna 2022 lokakuusta joulukuuhun kestäneen 80-vuotisjuhlakiertueen, jossa hän esiintyi 14 kaupungissa.[123] Laivayhtiö perui hänen 80-vuotissyntymäpäiväkseen suunnitellun risteilyshow’n reittimuutoksen ja heikon lipunmyynnin takia.[124] Myös päätöskonsertti siirrettiin pienempään konserttitilaan Helsingin Kulttuuritaloon heikosti sujuneen lipunmyynnin takia.[125]

Taiteilijakuva

Musiikki ja vaikutteet

Danny esiintymässä Super Danny -kiertueella heinäkuussa 1969.

Danny tunnetaan pääasiassa iskelmälaulajana, mutta hänen tuotantoonsa on kuulunut vaihtelevassa määrin myös rockia. Popmusiikkia hän alkoi esittää heti uransa alussa.[94] 1960-luvulla Dannyn levy-yhtiö Scandia katsoi, että Dannyn rock-vaihe päättyi The Islandersin kanssa levytettyjen englanninkielisten singlejen jälkeen. Scandian johtaja Jaakko Salo näki Dannyn pitkän linjan koko kansan iskelmätähtenä eikä show-esiintymistensä rock-laulajana.[126] Danny on levyttänyt paljon myös latinalaisamerikkalaista musiikkia, kuten kappaleet ”Rebecca”, ”Pistolero” ja ”Painajainen”.[127] Danny olisi halunnut levyttää ainoastaan englanninkielistä nuorisomusiikkia,[56] ja hän on kertonut, että hänen taiteellinen linjansa katosi 1960-luvulla, kun ”täysiverinen rockmies” alkoi esittää latinomusiikkia ja balladeja. Scandian Harry Orvomaa ja Antti Einiö totesivat Dannylle, että hänen linjansa oli yksinkertaisesti tehdä hittilevyjä.[100]

Dannyn oman mielimusiikin ydin on 1950–1960 -lukujen rock and rollissa.[128] Ensimmäinen esikuva nuorelle Ilkka Lipsaselle oli Tommy Steele, ja seuraavaksi hän innostui Ray Charlesista ja Fats Dominosta.[129] Hänen esikuviaan ovat olleet myös Elvis Presley, Cliff Richard, Paul Anka, Johnny Hallyday, Tom Jones, Little Richard, Chuck Berry, Jan Rohde, The Beatles, The Rolling Stones ja Abba.[95][105]

Dannyn levyttämä musiikki on nojautunut muiden kirjoittamaan materiaaliin. Danny on sanonut uskovansa, että hän olisi pystynyt kirjoittamaan kappaleita itsekin. Tarvetta tähän ei kuitenkaan ollut, koska levy-yhtiö Scandia tarjosi jatkuvasti hyviä lauluja levytettäväksi.[100] Jyrki Hämäläisen mukaan Dannyn pitkän uran taustalla ei ole musiikillinen nerous, vaan Dannyn synnynnäinen karisma sekä hänen kykynsä ”ottaa yleisö haltuun”.[130]

Danny on opiskellut laulua ja hengitystekniikkaa muun muassa Eero Väreen, Ture Aran ja Ester Raskin opettamana. Alkujaan Danny lauloi pehmeällä äänenvärillä, josta esimerkkeinä ovat kappaleet ”Kauan” (1965) ja ”Hiljainen kitara” (1966). Vuosia myöhemmin hän alkoi kehittää myös voimakasta, aggressiivista laulutapaa Tom Jonesin ja Elvis Presleyn tyyliin. Danny panosti myös laulun sanojen artikulointiin. Hänen mukaansa Juha Vainio aikoinaan kutsui häntä Suomen selkeäsanaisimmaksi ja tehokkaimmaksi tekstien tulkitsijaksi, jolle pystyi tekemään hyvinkin nopeasti artikuloitavia tekstejä, kuten Vainion sanoittamat ”Kesäkatu” ja ”Työlaulu” (molemmat 1966). Balladeissa Danny pyrki lisäämään esitykseen hellyyttä, mutta samalla pysymään miehekkäänä.[131]

Esiintyjä

Dannyn syvällisempi kiinnostus lavaesiintymisiin syntyi hänen nähtyään ruotsalaisyhtye Jan Rohde & The Adventurersin esiintymisen Helsingin Messuhallissa vuoden 1964 lopussa. Keikan jälkeen Danny on kertonut tajunneensa, ettei rock and rollissa ole kysymys pelkästään laulamisesta tai edes esittämisestä, vaan kokonaisvaltaisesta esiintymisestä, jonka pyrkimyksenä on vapauttaa yleisö estoistaan.[132] Danny on sanonut, että esiintymisessä tärkeintä on luoda yhteys yleisöön niin, että jokainen katsoja tuntee olevansa huomion keskipisteenä.[133]

Danny oli vuoteen 2014 mennessä käsikirjoittanut ja toteuttanut yli 60 show-kiertuetta, tehnyt noin 9 000 keikkaa ja esiintynyt noin viidelle miljoonalle katsojalle.[95]

Suosio, merkitys ja tunnustuksia

Muistolaatta Dannyn syntymäkodin, Antinkatu 6:n, seinässä Porissa.

Danny on levyttänyt uransa aikana yli 300 musiikkikappaletta sekä julkaissut 18 studioalbumia, satakunta singleä ja lukuisia kokoelmalevyjä.[9][18][134] Kappaleista kuuluisimpia ovat ”East Virginia”, ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Kesäkatu”, ”Tuuliviiri”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Tämä taivas, tämä maa”.[9] Suosituin kappale on ollut ”Tuulensuojaan”, joka pysyi suosikkitilastoissa yhteensä 126 viikkoa.[9][25] Vuoteen 2018 mennessä listoille oli noussut 100 hänen kappalettaan.[85] Dannyn mukaan hänellä oli 2000-luvun alkuun mennessä ollut yksitoista ykköshittiä.[135] Listahittien suuri määrä selittyy osin sillä, että 1960-luvulla listoille laskettiin singlejen a- ja b-puolien lisäksi joskus myös yksittäisiä albumiraitoja.[25]

Timo Pennasen tilastojen mukaan Suomen myyntitilaston ykköseksi on noussut seitsemän Dannyn kappaletta: ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Rebecca”, ”Se eikö todista, että muutuin”, ”Vai niin, vai niin”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Kaiken sulle antaisin”. Albumeista listaykköseksi on yltänyt vuoden 1968 studioalbumi Danny ja kymmenen myydyimmän joukkoon Se olla voi toisinkin päin, Danny-kokoelma, Tahdon olla sulle hellä ja Danny & Armi.[35] Levymyynnistään hänelle on myönnetty kultalevy kolmesta albumista: Tahdon olla sulle hellä, Danny & Armi ja Tämä taivas, tämä maa. Ensin mainittu on ylittänyt lisäksi timanttilevyn rajan. Lisäksi Dannyn singleistä Tahdon olla sulle hellä / Beatles on myynyt kultalevyn verran.[135][136] Dannyn levyjen yhteenlaskettu myynti on yli 600 000 kappaletta kappaletta.[56][95][135] Dannyn itsensä mukaan hänen kuuntelijansa olivat aikoinaan pääasiassa naisia, mutta myöhemmin etenkin konserteissa on käynyt paljon myös miehiä.[137]

Danny on ollut monien suomalaisartistien ja -yhtyeiden esikuva.[129][95] Esiintyjien keskuudessa häntä on lisäksi arvostettu siitä, että hän on pyrkinyt parantamaan taiteilijoiden työoloja.[138] Hänen johtamaansa D-tuotantoon pyrki 1960-luvulla artisteja muun muassa siksi, että aikakaudelleen epätyypillisesti se hoiti paperityöt, palkat, sivukulut ja verot asianmukaisesti. Etenkin vasemmistolaisten keskuudessa Dannyä kuitenkin pilkattiin laulavan liikemiehen maineen vuoksi, ja hänen epäiltiin riistävän artistejaan. Kyseenalaisena pidettiin myös sitä, että Dannyn katsottiin rahastavan yhteiskunnallisilla epäkohdilla käyttämällä niitä varietee-tyylisten esitystensä materiaalina.[56]

Vuonna 1996 tasavallan presidentti Martti Ahtisaari myönsi Dannylle Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin. Lisäksi ÄKT myönsi Dannylle Erikois-Emman ”pitkäaikaisesta ja erinomaisen ansiokkaasta työstä suomalaisen esittävän taiteen ja äänitetuotannon hyväksi”.[139] Marraskuussa 2002 tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Dannylle musiikkineuvoksen arvonimen.[71] Hän oli jo vuotta aikaisemmin hakenut professorin arvonimeä, mutta Halonen ei myöntänyt sitä.[140] Danny palkittiin vuonna 2018 Iskelmä-Finlandialla.[141] Dannylle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2022. Hän oli hakenut sitä ensimmäisen kerran jo vuonna 2007.[142]

16. heinäkuuta 2008 Dannyn lapsuudentalon, Porissa sijaitsevan Antinkatu 6:n, seinään asennettiin muistolaatta, jossa mainitaan hänen asuneen talossa vuosina 1942–1952. Esityksen laatasta tekivät Porin kaupunki ja Solo ry.[143]

Dannyn ja Armin kappaleen ”Tahdon olla sulle hellä” englanninkielisen version ”I Wanna Love You Tender” musiikkivideo valittiin vuonna 2009 Short Attention Span -musiikkiblogin äänestyksessä maailman huonoimmaksi.[144][145] Vuoteen 2016 mennessä videota oli katsottu YouTubessa 3,5 miljoonaa kertaa.[146]

Muu toiminta

Katri Helena ja Danny D-tuotannon toimistossa Helsingin Korkeavuorenkadulla vuonna 1968.

Danny perusti syyskuussa 1966 kommandiittiyhtiömuotoisen D-tuotanto-nimisen ohjelmatoimiston. Yhtiön ensimmäinen löytö oli Kirka, joka pian nousi suosioon kappaleella ”Hetki lyö”. Kappaleen valitsi Danny, ja alun perin hänen oli tarkoitus levyttää se itse. Nuorten lupausten lisäksi D-tuotantoon kuului myös iäkkäämpia tähtiä, kuten Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Tauno Palo ja Ansa Ikonen.[147] Parhaimmillaan, vuonna 1974, D-tuotanto työllisti 360 työntekijää.[105] Samana vuonna yrityksestä kuitenkin lähti useita artisteja, kun muun muassa Kirka, Kisu ja Markku Aro perustivat yhdessä oman ohjelmatoimistonsa, ja siitä lähtien D-tuotanto on toiminut pienimuotoisempana.[148] Yritys muutti vuonna 1995 Lauttasaaresta Kuusisaareen ja myöhemmin Kirkkonummelle.[64][149] 2000-luvulla D-tuotannon esiintyjiä ovat olleet tangokuningattaret Johanna Pakonen, Susanna Heikki ja Erika Vikman.[105]

Vuosina 1974–1980 Danny toimi Ohjelmatoimistojen työnantajayhdistys ry:n varapuheenjohtajana.[135] Solo ry:n puheenjohtajana Danny työskenteli vuodesta 1989 maaliskuulle 2015, jolloin tehtävät siirtyivät Kai Lindille.[150] Danny on myös kuulunut tekijänoikeusjärjestö Gramexin hallitukseen.[135]

Danny on ollut mukana käsikirjoittamassa joitakin viihteellisiä televisio-ohjelmia, kuten sarjoja Tähtien ilta (1982), O Solo Mio (1990) ja Tie tähtiin (2000). Lisäksi hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Noin 7 veljestä (1968) ja Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969).[135]

Yksityiselämä

Danny seurusteli vuosina 1967–1968 laulaja Katri Helenan kanssa.[151][152] Suhde sai alkunsa Danny-show’ssa Mustaa ja valkoista. Danny on sittemmin myöntänyt, että seurustelu päättyi hänen jäätyään kiinni pettämisestä.[153] Vuoden 1968 Syndikaatti tekee suurratsian -kiertueen aikaan Dannyllä oli lyhyt suhde näyttelijä-laulaja Kaisu Vuoriston kanssa,[154] ja kesällä 1968 hänellä oli suhde Koivistolaiset-sisarduon Anja Koiviston kanssa, joka tuolloin kuului Dannyn esiintymisten tanssityttöihin.[155] Lehdistölle Danny 1960-luvulla järjestelmällisesti kiisti lukuisat naissuhteensa teini-idolin imagoaan ja yksityisyyttään varjellakseen.[156]

”Irwin (Goodman) ja monet muut aikalaiseni polttivat samalla lailla kynttilää molemmista päistä – ahkeroivat ja samalla nauttivat elämästä. Olen aina rakastanut elämää monimuotoisesti: naisia, poikamaisia asioita ja erilaisia härveleitä. En ole antanut sieluni sammaloitua, vaikka olenkin saanut lisää numeroita mittariin.”

– Danny[18]

Danny ja Seppälän vaatekauppiassukuun kuuluva Liisa Seppälä tapasivat vuonna 1968, kun Seppälä pyysi D-tuotantoa tekemään Seppälä-yritykselle muotinäytöksiä.[157] Seuraavana vuonna he alkoivat seurustella,[158] ja heidät vihittiin avioliittoon 15. tammikuuta 1972 Raumalla Pyhän Ristin kirkossa. Ulkopuolisten pääsy kirkkoon estettiin poliisivoimin, mikä aiheutti voimakasta kritiikkiä lehdistössä.[33][159] Parin ensimmäinen lapsi syntyi saman vuoden elokuussa.[33] Heidän kaksi muuta lastaan ovat syntyneet vuosina 1976 ja 1977.[135] Danny ja Liisa Lipsanen rakennuttivat itselleen asuintalon ensin Espoon Haukilahteen ja myöhemmin Helsingin Kuusisaareen sekä kesähuvilan Raumalle.[160] Dannyn mukaan naimisiinmeno päätti hänen imagonsa koko kansan teini-idolina, ja ihmisten silmissä tilalle tuli vetäytyvä ”toimitusjohtaja-Danny”, jota seurasi rikkaan liikenaisen puoliso, ”miljoonamies-Danny”. Avioliiton myötä Danny vähensi näkyvyyttään julkisuudessa, koska pelkäsi mahdollisen kielteisen julkisuuden vaikuttavan negatiivisesti myös Seppälä-yrityksen maineeseen ja siten liiketoimiin.[161]

Vuonna 2005 Dannyn ja Liisa Lipsasen ilmoitettiin eroavan. Danny sanoi tuolloin, että eron syynä oli erityisesti hänen rakastumisensa Armi Aavikkoon, jolle hän koki olevansa tarpeellinen toisin kuin menestyvälle Liisa Lipsaselle.[162] Dannylla oli ollut vuonna 2002 kuolleen[163] Aavikon kanssa avioliiton ulkopuolinen suhde kesästä 1977 alkaen[164] vuoteen 1992 asti.[59][157] Kuitenkin kesällä 2016 Danny väitti, ettei avioero johtunutkaan hänen sivusuhteestaan Aavikkoon, vaan Liisa Lipsasen muutosta Ruotsiin, jonne Danny ei halunnut lähteä.[165] Lipsaset jättivät avioerohakemuksen harkinta-ajan jälkeen helmikuussa 2006.[166]

Dannyllä todettiin 1990-luvun alussa diabetes ja verenpainetauti.[167] Vuonna 2010 hän sai laivaesiintymisen yhteydessä sydäninfarktin, ja hänelle tehtiin samana yönä pallolaajennus, joka Dannyn mukaan pelasti hänen henkensä.[168]

Joulukuussa 2016 Danny kertoi olevansa suhteessa saman vuoden tangokuningatar Erika Vikmanin kanssa,[169] jonka hän oli tavannut vuoden 2015 Tangomarkkinoiden yhteydessä.[157] Dannyn ja Vikmanin noin 50 vuoden ikäero herätti keskustelua. Pari oli avoliitossa vuosina 2018–2020.[170] Pari ilmoitti eroamisestaan syyskuussa 2020 ja sanoi pysyvänsä ystävinä.[171]

Syksyllä 2022 Danny muutti omakotitalostaan Kirkkonummelta kerrostaloon Espooseen. Asunnossa on kirjoilla myös Helmi Loukasmäki -niminen nuori nainen.[172]

Henkilökuva

Jyrki Hämäläinen sanoo vuonna 2006 ilmestyneessä Iso D -kirjassaan, että ”kukaan ei ole niin pitkään ja monitahoisesti huhkinut töitä musiikkimaailmassa kuin Danny”. Hämäläisen mukaan Dannyn elämässä on ollut suuren menestyksen lisäksi tragedioita, tuskaa, menetyksiä, kuumia tunteita, kuumia rakkaussuhteita ja myrskyisiä kausia ”ristiriitaisten sydänsurujen taakan lähes murtaessa hänet”. Esiintyjänä ja taiteilijana Hämäläinen kuvaa Dannyä ainutlaatuiseksi voimahahmoksi, joka on maksanut elämälle menestyksestään kovan hinnan. Hitit ”Salattu suru” ja ”Vähän ennen kyyneleitä” voisivat Hämäläisen mukaan kertoa Dannyn omasta elämästä.[173]

Hämäläisen mukaan Dannystä on helppo pitää, mutta hän myös ärsyttää monia. Danny on Hämäläisen mukaan perinteiseen taiteilijatapaan ”kaksipersoonainen” eli hänen laulaja- ja yksityishenkilöpersoonansa ovat erilaisia. Dannyn kaksijakoisuuteen vaikuttaa lisäksi se, että häntä on vaikea luokitella. Hämäläisen mielestä Dannyssä riitelevät nuoruudessaan rock and rollin ja katutappeluiden maailmassa elänyt katupoika, mutta myös hyvän kotikasvatuksen ja ruotsinkielisen koulutaustan sekä etiketin ja erittäin hyvät käytöstavat omaava herrasmies. Danny ei myöskään ole suomalaisille taiteilijoille tyypillisesti boheemi, vaan laulava liikemies, kuten Frank Sinatra, Madonna ja Mick Jagger.[174]