Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Tuomi Elmgren-Heinonen: HYVIEN TAPOJEN TAITO: VIHJEITÄ NUORILLE. Kuvittanut Helena Malisto. 1964 WSOY (ensimmäinen painos). 164-sivuinen sidottu kirja (21,5 x 15 cm), täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Hyvien tapojen taito: Vihjeitä nuorille (1964) -kirja esittelee muutamia hyvän käytöksen tärkeimpiä ohjeita. Samalla pyritään selostamaan tapamääräysten ja käytössääntöjen perusajatusta. Sen oivallettuaan nuori ihminen oppii itse ratkaisemaan käytöspulmansa eikä hänen tarvitse kirvelevin kokemuksin maksaa taidostaan. Tieto hyvän käytöksen edellytyksistä helpottaa hänen suunnistautumistaan nykyajan entisestäänkin tihenevässä ihmisvilinässä. Yhä useammat tavoittelevat paljon puhuttua good will iä, sillä se suo etuja ja tekee elämän miellyttäväksi niin asianomaiselle itselleen kuin vastavuoroisesti niillekin, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin. Parempaa edellytystä ihmisten keskinäisen "hyvän tahdon" luomiselle tuskin on kuin kohtelias käytös. Tämän kirjan kuvat pyrkivät vastaamaan kysymykseen, mitä on hyvä käytös, ja toisinaan myös kertomaan, mikä ei ole sitä. (alun Osviitaksi lukijalle -luvusta) Hyvä, kohtelias käytös on kieli, jota ymmärretään kaikkialla. Hyvät tavat kertovat meistä enemmän kuin itse arvaammekaan. Tämä kirja on todellinen kauniin käytöksen kielioppi, mainio opas nuorille ja vähän varttuneemmillekin.

"Tuomi Elmgren-Heinonen on kääntynyt erikoisesti nuorison puoleen opastaen sitä kädestä pitäen arjesta juhlaan, kodista kouluun ja vieraisille, kotimaasta ulkomaille. Kirjoittaja tuntuu tuntevan nuorison ja heidän ongelmansa, ja senpä vuoksi kirja onkin täynnä osuvia viitteitä ja erinomaiseksi avuksi nuorelle, joka yrittää tavoittaa hyvien tapojen taidon." – Helsingin Sanomat

Tuomi Elmgren-Heinonen (1903 Ruovesi – 2000 Helsinki) oli laulaja, journalisti, kirjailija ja antroposofi. Hän opiskeli laulamista Viipurissa ja Helsingissä, myöhemmin myös Berliinissä ja Pariisissa, ja toimi ooppera- ja konserttilaulajana. Hän teki kymmenkunta roolia myös Suomen Kansallisteatterin tuotannoissa vuosina 1923–1932. Tuomi Elmgren-Heinonen toimi journalistina ja kirjailijana 1930-luvulta lähtien. Hän kirjoitti mm. säveltäjä Toivo Kuulan elämäkerran (1938) ja Fredrik Paciuksen elämäkerran Laulu Suomen soi (1958). Lisäksi hän kirjoitti säännöllisesti kolumnistina sanomalehti Uuteen Suomeen, sodan aikana myös rintamalta, ja kirjoitti romaanin Lottatyttö komennuksella (1940), joka käännettiin kolmelle kielelle. Lasten satu-Kalevala (1946), kuvitus Kirsti Gallen-Kallela. Hänen tunnetuin teoksensa on Käytöksen kultainen kirja (1954). Teatterikorkeakoulun tapahistorian opettajana hän toimi pitkään ja kirjoitti teoksen tapahistoriasta. Viimeinen kirja oli antroposofisesta näkökulmasta: Suhteemme vainajiin (1978).

2. HYVÄN KÄYTÖKSEN OPAS. Toimittanut Suomen Kansan Ryhtiliike. Kuvittanut Paul Rastenberger. 1970 Otava (7. painos). 110-sivuinen nidottu kirja, takakannen ja selän taitteessa kolhua, muuten ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Hyvän käytöksen opas (7.p. 1970) -kirjassa selvitellään hauskasti ja elävästi, millaisia ovat esikuvalliset käyttäytymis-tavat niissä monissa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, joissa tavallinen kansalainen nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa elää ja toimii. Hyvän käytöksen opas julkaistiin ensimmäisen kerran 1952. Kirjan seitsemännen painoksen asiantunteva toimituskunta on muokannut perusteellisesti nykyisiä oloja ja käsityksiä vastaavaksi. Kirjan pääotsikot: Perussääntö, Tervehtiminen, Esittely, Sinuttelu, Pukeutuminen, Pöytätavat, Keskusteleminen, puheet, Kohteliaisuus ja huomaavaisuus, Kiittäminen ja anteeksipyyntö, Seuraelämän merkkikieltä, Tupakoiminen, Alkoholikysymys, Puhelin, Kotikulttuuria, Naapuruus, Liputtaminen, Kadulla, Liikkuminen ovissa, portaissa, hississä, raitiovaunuissa ja autoissa, Miten käyttäydytään myymälässä ja jonossa, Huvittelukulttuuria, Retkeily- ja urheilutapoja, Miten matkoilla, Suhtautuminen ulkomaalaisiin, Liikenne – kypsyneisyyden koe, Työpaikkakulttuuria, Käyttäytyminen uskonnollisissa tilaisuuksissa.

”Tyhjentävän monipuolinen käyttäytymistapojen ohjekirja, jollaista kaikki olemme kipeästi kaivanneet, vaikka emme ole kehdanneet sanoa.” – Uusi Suomi

”Kirja on hyvä ja hyödyllinen opas kaikille niille, jotka haluavat edes yrittää käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Ja mikä parasta, kirjassa on kiitettävän lyhyitä ja selviä lauseita, ja asiallinen sanottava, mitä on saatu joukkoon mahtumaan paljon kirjan suppeasta koosta huolimatta, on monipuolinen.” – Helsingin Sanomat

Suomen kansan ryhtiliike oli Helsingissä 1949 perustettu yhdistys. Sen edeltäjä oli vuonna 1945 perustettu Kansalaisryhti ry. Yhdistyksen tarkoitus oli kohentaa suomalaista tapakulttuuria. Se harjoitti julkaisu-, tutkimus- ja elokuvatoimintaa ja järjesti esitelmätilaisuuksia. Vuonna 1963 sillä oli 27 jäsenyhdistystä. Yhdistys valvoi juomatapoja, ja sen toimintaa rahoitti Oy Alkoholiliike Ab. Yhdistys järjesti vuodesta 1952 alkaen paikkakuntien välisiä viihtyisyys-, siisteys- ja käytöskilpailuja. Kilpailut järjestettiin niin, että eri paikkakunnille lähetettiin tarkkailijoita testaamaan ja seuraamaan erityisesti palvelualoilla toimivien käyttäytymistä. Myös yleistä siisteyttä ja asukkaiden rehellisyyttä tarkkailtiin. Joensuun kaupungintalon puistossa on Uno Aron (1899–1963) vuonna 1957 tekemä patsas, jonka Ryhtiliike lahjoitti Joensuulle sen jälkeen, kun kaupunki oli voittanut valtakunnallisen käytöskilpailun kolmannen kerran vuonna 1957. Myöhemmin yhdistyksen tehtäviä ovat jatkaneet Tapakasvatus ry. 1975–1993 ja Terveys – Hälsan vuodesta 1991.