Savulumi. Satiirinen sarjakuvitelma Olavinlinnasta (uusi!)

Kari Korolainen: Savul

Savulumi on Olavinlinnan rakentamista ylivalottava surrealistinen ja satiirinen sarjakuvaseikkailu. Tarinan tapahtumat ajoittuvat 1400-luvun lopulle, tosin historialliset tapahtumat ja paikat ovat olleet sarjakuvan innoittajina vain viitteellisesti. Pikemminkin lähtökohtana on ajatusleikki, "sarjakuvitelma" Olavinlinnan rakentamisen herättämästä ihmetyksestä keskiajan syyspuolella. Sarjakuvassa tätä ihmeellistä linnaa ihmetellään laajasti niin hovipiireissä kuin rajaseudun erämaan asukkien keskuudessakin, metsän eläimiä ja erilaisia ihmeellisiä olentoja myöten.

Eletään 1400-luvun loppua Ruotsin ja Novgorodin rajamailla. Kun joukko maahiaisia lähtee ottamaan selvää mistä paljon huhupuheita herättäneessä Olavinlinnassa oikein on kyse, he päätyvätkin töihin linnanrakennushommiin. Pian käy selville, että linnan ympärillä on varsinainen hulina ja hullunmylly. Eikä itse linnakaan tahdo pysyä paikallaan. Myöhemmin, kun Olavinlinnan rakennustyöt ovat edenneet jo hyvän matkaa, linnaan saapuu yllättäen arvovieraita kaukaa etelän hoveista. Vieraat tuovat mukanaan salaisen suunnitelman, jonka tarkoituksena on valjastaa vielä keskeneräinen linna ja sen väki suunnattomien rikkauksien keräämiseen. Asiahan ei tietenkään pysy kauaa salassa ja kohta maahiaisten ohella miltei kaikki kynnelle kykenevät ovat sotkeutuneet näihin vastustamattoman lumoaviin suunnitelmiin. Juonittelua on jos jonkinlaista, joten tapahtumat villisti vyöryessään saavat toinen toistaan erikoisempia käänteitä. Kuinka lopulta käy? Kuka saa rikkaudet ja kuka jää nuolemaan näppejään? Miten käy uteliaiden maahiaisten? Ja mikä rooli hauilla ja tontuilla on tässä kaikessa? Seikkailun edetessä arvoitusten savuverho harvenee näiden ja monien muiden kysymysten ympäriltä - mutta kuitenkin vain hetkeksi ennen vääjäämätöntä sakenemisestaan.

Nidottu, 48 sivua
KL: 85.3
Koko: 210 x 275

Uusi, kesäkuussa 2024 julkaistu sarjakuva-albumi!

Sarjakuvan on käsikirjoittanut ja käsinpiirtänyt Kari Korolainen (s. 1973), FT, dosentti, on joensuulainen kulttuurin- ja perinteentutkija, joka työskentelee tätä nykyä Karjalan tutkimuslaitoksessa. Vuosien varrella hän on tutkinut muun muassa taiteistumista, koristelua, perinnetieteellisiä piirroksia sekä rajojen moniulotteisuutta materiaalisen kulttuurin ja muiden kulttuuristen traditioiden kannalta. Korolainen on pohjimmiltaan piirtäjä, joten hän ei ole malttanut jättää piirroksia ja piirtämistä nykyäänkään pelkästään tutkimustensa kohteiksi. Savulumi onkin jo toinen Korolaisen rajoihin liittyvään tutkimukseen kytkeytyvä sarjakuva-albumi.

Olavinlinna (ruots. Olofsborg) on 1400-luvulla rakennettu linna, joka sijaitsee Savonlinnassa veden ympäröimässä kalliosaaressa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnasta on aikaisemmin käytetty myös nimiä Savonlinna ja Uusilinna (ruots. Nyslott, joka on edelleen Savonlinnan kaupungin ruotsinkielinen nimi).

1300-luvun lopulla Norja, Tanska ja Ruotsi muodostivat Kalmarin unionin. Sen merkittävin vihollinen oli Novgorodin tasavalta. Kalmarin unioni oli solminut rauhan- ja aseleposopimuksia Novgorodin kanssa, mutta myös Iivana III:nen johtama Moskovan ruhtinaskunta aiheutti sotilaallisen uhan Suomeen.[2] Koska Pähkinäsaaren rauhassa rajalinja oli vedetty Juvan seurakunnan itäisellä rajalla olevan Kyrönsalmen ja Haukiveden vesireittiä mukaillen, niin Itä-Suomessa oli vain Viipurin linna turvaamassa unionin puolustusta. Itärajalle päätettiin rakentaa uusi puolustuslinnake, jonka tarkoituksena oli myös pitää hallinnassa alueen vesireitit. Linna päätettiin rakentaa 19.1.1442 perustetun Juvan hallinnollisen seurakunnan maanviljelijöiden pelloilta ja mailta kerätyistä kivistä Kyrönsalmen kalliosaarelle. Se valittiin siksi, että se oli kokonaan veden ympäröimä ja veden voimakas virtaus esti jäätymisen.

Päälinnan rakennustyöt aloitettiin 1475. Tällöin linnanherrana toimi Eerik Akselinpoika Tott, joka oli perehtynyt Keski-Euroopassa linna-arkkitehtuuriin. Rakennustöiden johtoon tuotiin Tallinnasta 16 muurarimestaria. Työväkenä toimivat lähiseudun asukkaat, jotka maksoivat veronsa tekemällä työtä. He joutuivat myös tuomaan linnalle rakennusaineita, kuten kiviä ja hirsiä. Venäläiset pyrkivät häiritsemään rakennustöitä, sillä he väittivät linnan olevan heidän puolellaan rajaa. Venäläisten takia oli ensin rakennettava puiset suojavarustukset ja rakennustöitä suojasivat sotilaat. Tott päätti nimetä linnan Pyhän Olavin mukaan. Norjan kuningas Pyhä Olavi on kaikkien ritareiden suojelupyhimys. Rakennettuun päälinnaan tuli kolme tornia, joista yhdessä oli hälytyskello. Kun päälinnan rakentaminen saatiin valmiiksi noin vuonna 1485, aloitettiin esilinnan rakentaminen. Esilinnan rakennustyöt saatiin valmiiksi 1400-luvun loppupuolella. Valmistuttuaan linna edusti pyöreine torneineen aikansa parasta puolustusteknologiaa.

Vanha viha syttyi 1495, jolloin myös Olavinlinna joutui ensimmäisten hyökkäysten kohteeksi. Ennen sotaa venäläiset tarjosivat 5–10 vuoden rauhaa ja Olavinlinnan luovuttamista heille. Olavinlinnan puolustuksesta vastasi Pietari Kylliäinen, jolla oli käytettävissään 150 nihtiä ja talonpoikaa. Yhteensä venäläiset tekivät vanhan vihan aikana kolme hyökkäystä Olavinlinnaan, mutta eivät saaneet vallattua sitä. Sodan jälkeen jatkuivat edelleen rajakiistat, jotka päättyivät 1510.

Kustaa Vaasa, joka nousi Ruotsin hallitsijaksi 1523, määräsi Olavinlinnan korjattavaksi ja parannettavaksi. Päälinnan torneja kohotettiin ja esilinnaan rakennettiin uusi suuri tykkitorni. Kustaa Vaasa lähetti rakennustöitä johtamaan Henrik von Cöllenin. Torni valmistui 1565. Samalla linnan muureja vahvistettiin. 1500- ja 1600-luvuilla rakennettiin Kijlin torni, puisia asuintupia, komendantin rakennus, sauna, paja- ja varastorakennuksia. Vuonna 1577 rakennusmestarina toimi Peter Hertig. Samoina vuosisatoina Olavinlinna joutui useiden sotatoimien kohteeksi. Stolbovan rauhan jälkeen Ruotsin itäraja oli siirtynyt huomattavasti idemmäksi, jolloin Olavinlinna ei enää ollut rajalinnoitus.[8] Vuonna 1622 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf vieraili linnassa palattuaan sotaretkiltä Puolasta. Hän oli ainoa kuningas, joka vieraili Olavinlinnassa. Linnan rakennustöiden myötä sen ympärille kasvoi kaupunki: Savonlinna sai kaupunkioikeudet vuonna 1639. Linna kärsi vaurioita vuonna 1654 suuressa tulipalossa.
Oscar Kleinehin maalaus Olavinlinnasta vuodelta 1870, ennen kunnostustöiden alkua.

Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700. Tämä vaikutti Olavinlinnaan siten, että se antautui venäläisille vuonna 1714. Samalla venäläiset purkivat Pyhän Eerikin tornin, josta jäi vain kaksi alinta kerrosta jäljelle. Vuonna 1721 solmittu Uudenkaupungin rauha lopetti sodan, jonka jälkeen Ruotsi sai itselleen myös Savonlinnan alueen. Vuonna 1741 alkoi hattujen sota, joka päättyi Turun rauhaan 1743. Tällöin Olavinlinna jäi Venäjän alueelle. Venäläiset rakensivat linnoituksen alueelle bastioneja. Vuonna 1788 linnaan rakennettiin suojamuurattu vesikanava, koska suomalaiset ja ruotsalaiset tarkka-ampujat pystyivät helposti tappamaan vedenhakijat piirittäessään linnaa. Uuden linnan osan nimeksi tuli Suvorovin esilinna Aleksandr Suvorovin mukaan. Vuonna 1791 Paksu torni tuhoutui ruutivaraston räjähtäessä. Tilalle rakennettiin Paksu bastioni. Linnan sotilaallinen merkitys loppui, kun Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta vuonna 1809. Linnassa toimi varuskunta vuoteen 1847 saakka.

Venäläisten poistuttua linnasta 1847 jäi linna tyhjilleen muutamaksi vuodeksi. Tämän jälkeen linna toimi lyhyen aikaa vankilana, mutta sitten se jäi jälleen tyhjäksi. Vuosina 1868 ja 1869 linnassa oli kaksi suurta tulipaloa, jotka tuhosivat lähes kaikki linnan alkuperäiset puuosat. 1870-luvulla linnaa alettiin kunnostaa historiallisena muistomerkkinä. 1875 vietettiin linnan 400-vuotisjuhlia, jolloin muun muassa J. V. Snellman ja August Ahlqvist pitivät juhlapuheet. Samalla linnan alueelle istutettiin puita. Vuonna 1912 järjestettiin ensimmäiset Savonlinnan oopperajuhlat Aino Acktén aloitteesta. Vuonna 1961 alkoi linnan suuri restaurointi, jonka tarkoituksena oli palauttaa linna mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Tällöin muun muassa kaadettiin istutettuja puita, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen linnaan ja joiden juuret tuhosivat muureja. 1974 linnaan rakennettiin kääntyvä ponttonisilta.

Olavinlinnan pääakseli on itä-länsisuuntainen. Länsipäässä sijaitsee päälinna ja itäpäässä suurempi esilinna. Kolmionmuotoisessa päälinnassa on kolme tornia. Luoteis- ja etelätornien välinen muuri on taivutettu keskeltä loivasti. Päälinnan muurissa kulkee korkeimmalla ampumakäytävä. Päälinnassa on myös kolmikerroksinen palatsi, jonka ylintä kerrosta kutsutaan nykyään kuninkaansaliksi. Pohjakerroksessa on varastoja, keskimmäisessä linnantupa. Esilinna on suorakaiteen muotoinen.

Linnassa on nykyään kolme tornia: kirkkotorni, kellotorni ja Kijlin torni, joka on nimetty linnan käskynhaltijan Nils Pederinpoika Kijlin mukaan. Alueella ovat myös Pyhän Eerikin tornin rauniot. Torni on nimetty Eerik Pyhän mukaan, joka oli Ruotsin suojelupyhimys. Kirkkotornia on kutsuttu Pyhän neitsyen torniksi, ja kellotornia Pyhän Olavin torniksi. Kirkkotornissa on pieni kappeli. Viides torni, Paksu torni, räjähti ruutionnettomuudessa 1700-luvulla.

Linnan kappeli sijaitsee Kirkkotornissa, jota kutsuttiin keskiajalla Pyhän Olavin torniksi. On todennäköistä, että kappelin rakentamista suunniteltiin jo linnan rakentamisen alusta lähtien, sillä lähiseudulla ei ollut tuolloin muita kirkkoja. Kappelia käytettiin kirkkotilana 1630-luvulla asti, jolloin Kuninkaansali muutettiin kirkolliseen käyttöön ja vanha kappeli jäi varastoksi. Koska kappelitilaa ei tuolloin hoidettu, esimerkiksi kattomaalaukset tuhoutuivat. Vuosina 1714–1721 venäläisten vallan aikana kappeli oli ortodoksisessa käytössä ja sitä kutsuttiin Profeetta Elian kappeliksi[14]. Kappelissa on yhteensä kolme alttaria: rekonstruoitu pääalttari sekä kaksi sivualttaria. Lisäksi kappelin yhteydessä on pieni sivuhuone, jossa olevan pienen aukon eli hagioskopin takaa rikolliset ja sairaat saattoivat seurata jumalanpalvelusta. Tämä on Suomen oloissa harvinainen ratkaisu. Nykypäivänä Olavinlinnan kappeli on ekumeenisessa käytössä, ja siellä järjestetään muun muassa vihkimisiä ja kasteita.

Olavinlinna on suosittu, ympäri vuoden auki oleva turistikohde. Linnan tiloissa voidaan järjestää myös juhlia ja tilaisuuksia, kuten häitä. Vuonna 2019 Olavinlinnassa kävi noin 149 873 vierasta.

Tunnetuin Olavinlinnassa järjestettävä tapahtuma on vuosittain järjestettävät Savonlinnan oopperajuhlat. Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin Aino Acktén aloitteesta vuonna 1912. Ackté oli vieraillut linnassa 1907 juhlissa, joissa hän ymmärsi linnan hienot puitteet oopperajuhlien järjestämiselle. Vuoden 1912 jälkeen juhlat pidettiin seuraavina vuosina 1913, 1914, 1916 ja sen jälkeen tuli taukoa kunnes taas vuonna 1930 ne järjestettiin vielä kerran, mutta sen jälkeen oli 37 vuoden tauko. Vuodesta 1967 oopperajuhlia on järjestetty vuosittain. Oopperajuhlissa käy vuosittain noin 70 000 vierasta, joista noin 10 prosenttia on ulkomaalaisia.

Olavinlinnassa järjestetään nykyisin myös ammattilaisnyrkkeilytapahtumia. Elokuuhun 2018 mennessä on siellä järjestetty kuusi televisioitua Boxing Night -nyrkkeilytapahtumaa.

Savonlinnassa juhlitaan Pyhän Olavin päivää 29. heinäkuuta. Se on myös kaupungin syntymäpäivä. Tällöin järjestetään myös Olavinlinnassa tapahtumia. Pääsiäisviikolla linnanpihalla esitetään pääsiäisnäytelmää.

Linna populaarikulttuurissa

Olavinlinna ja siihen liittyvät tarut ovat toimineet inspiraationa Robert Southeyn runoon Donica.V. Makkonen kirjoitti vuonna 1935 Olavinlinnan alkuvaiheista historiallisen romaanin Savon kupias Pietari Kylliäinen.Olavinlinna on yksi belgialaisen sarjakuvahahmo Tintin seikkailuista kertovassa albumissa Kuningas Ottokarin valtikka vuodelta 1938 esiintyvän Kropowin linnan esikuvista. Sauvo Puhtilan sanoittaman ja Erkki Melakosken säveltämän kappaleen Balladi Olavinlinnasta on esittänyt muun muassa Annikki Tähti vuonna 1956. Linna on tärkeä tapahtumaympäristö Eeva Tenhusen vuonna 1964 kirjoittamassa salapoliisiromaanissa Mustat kalat. Linna esiintyy muun muassa Montreux'n Kultaisen ruusun voittaneessa viihdeohjelmassa Lumilinna, joka on kuvattu siellä vuonna 1965, Spede Pasasen elokuvassa Pohjan tähteet vuodelta 1969 sekä lastenohjelmassa Seikkailu Olavinlinnassa, joka on vuodelta 1978.