Kuvaus

Ulla-Maija Aaltonen: EKA KERTA. 1980 Otava. 141-sivuinen nidottu kirja, lukematon, kannen reunoissa vähän kulumaa (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ekakerta (1980) on nippu nuorten omasanaisia vapaaehtoisia kirjoituksia ensimmäisistä sukupuolikokemuksistaan. Kirjoittajista suurin osa on tyttöjä, koska pojat eivät kirjoita. Piste. Mutta jokaisen tytön kokemus on yhden tai useamman pojan kokemus. Tämä on nuorten kirjoittama kirja nuorille, asioista joita ei enää saa pitää piilossa. Tämä on kirja sinulle, jonka ekakerta on vielä edessäpäin ja tahdot tietää siitä sen sijaan että suinpäin sokkona syöksyt kokeilemaan sukupuolielämää niin kuin uusia farkkuja. Tämä on kirja sinulle, jonka ekakerta ei ollut sellainen miksi sitä kuvittelit. Lue mitä edellytyksiä hyvä tokakerta vaatii ollakseen parempi kuin ekakerta.

Ulla-Maija ”Uma” Aaltonen (1940 Vihti – 2004 Helsinki) oli kirjailija, toimittaja ja Vihreän liiton europarlamentaarikko. Hänet tunnettiin nuorten tukijana ja eläinten puolustajana, joka taisteli tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta vielä viimeisinä kuukausinaan. Uma Aaltosen mittava kirjallinen ura koostuu pääasiassa eläimiin, tapakasvatukseen ja nuorten seksivalistukseen liittyvistä teoksista. Yhteensä häneltä on ilmestynyt yli 40 kirjaa. Lisäksi Uma Aaltonen tuli tunnetuksi muun muassa Yleisradion ja Anna-lehden toimittajana ja nuorten palstan pitäjänä sekä nuorten hevos- ja tapakirjojen kirjoittajana. Aaltonen nousi Euroopan parlamenttiin vuosiksi 2003–04 Heidi Hautalan tilalle tämän siirryttyä takaisin Suomen eduskuntaan. Hänet valittiin syksyllä 2008 Vihdin kunnanvaltuustoon. Ulla-Maija Aaltonen julkaisi teokset Hevonen ja minä (1974; toim.; kuv. Maija Karma), Minkin varsakirja (1976; kuv. Maija Karma), Uman kirja sinulle (1977; kuv. Heljä Silvennoinen), Colette, pieni musta koira (1978), Kani ei osaa itkeä: Kertomuksia jotka ovat enemmän totta kuin satua (1978; kuv. Heljä Silvennoinen), Kuttu ja kutunpito: Pieni kirja vuohesta, sen hoidosta, maidosta ja juustosta 1979; kuv. Ulla Vaajakallio), Minkin koulukirja (1979), Murkun tapatieto (1979; kuv. Tarjamaija Salo), Onnimanninolo: Terveys- raittius- ja tapakasvatusmateriaalia sekä murrosikäisten ihmissuhdekysymyksiä; Kerho-ohjelma (1979; kuv. Laura Kähönen), Kani Andersson matkustaa (1980; kuv. Ulla Vaajakallio), Murkkuseksi: Vastauksia sukupuolielämän kysymyksiin, joita murrosikää lähestyvä ja sitä kokeva kysyy (1980; kuv. Salla Rouhu), Ekakerta (1980; toim.), Kani Andersson sairastaa: Kertomus joka on enemmän totta kuin satua (1981; kuv. Ulla Vaajakallio), Mutsi älä oo kalkkis (1981; toim.), Terkut sulle pojaltasi: Kirje äidille (1982; toim.), Ikioma murkkumuistio (1983; kuv. Jaana Aalto), Humalakirja: Ajatuksia keskustelulle, joka tähtää selvempään nuoreen Suomeen (1983; kuv. Salla Rouhu), Minkin estekirja (1985), Misty vastaa (1986; kuv. Soile Oikari), Vanhempainilta: Kirjoituksia keskustelun pohjaksi (1986; kuv. Salla Rouhu), Lähellä: Kuvia kosketuksista (1987), Hevoshullun ikioma (1987; kuv. Matti Kota), Kultainen kesä: Hevosviisas 1 (1988; kuv. Martti Sirola), Oma hevonen (1989; kuv. Soile Oikari), Hilsu saa jäädä: Hevosviisas 2 (1989; kuv. Martti Sirola), Dotsi: Ei millään pahalla mutsi (1989; sarjakuva, kuv. Eeva-Maija Manninen), Patakintaan näköinen mummu (1989; kuv. Eija Perttilä), Cappuccino: Kenttäkilpailun aakkoset (1989; Aaltonen, Ulla-Maija & Koivula, Jutta), Jennin talli (1989; kuv. Julia Vuori), Jennin talo (1990; kuv. Julia Vuori), Hauska hevostieto (1990; Aaltonen, Ulla-Maija & Koivula, Jutta; kuv. Anu Määttänen), Kiitos Suomen hevoselle siitä, että se oli mukana sotatiellä ja kärsi ja kesti Suomen ankarina vuosina (1991; toim.; kuv. Petteri Antikainen) ja Suomen koirat sodassa ja rauhassa (1999; Aaltonen, Uma & Unhola, Kaija).