Wilbur Smith: 27 romaania (sid. 1. painos, kansipaperit)

No johan pomppas! Metrin verran, ja yli 10 000-sivua WIlbur Smithin (tuon Etelä-Afrikan Kalle Päätalon) sidottuja, kovakantisia ja hyväkuntoisia kirjoja seuraavan listauksen mukaisesti:

Aavikon jumala (Desert God), Otava 2015 (396-sivuinen). Ensipainos.
Armottomat (Wild Justice / The Delta Decision), Otava 1981 (422-sivuinen). Ensipainos.
Auringon voitto (The Triumph of the Sun), Otava 2005 (638-sivuinen). Ensipainos.
Elämän ja kuoleman laakso (A Sparrow Falls), Otava 1989 (622-sivuinen). Ensipainos.
Faarao (Pharaoh, Otava 2017 (381-sivuinen). Ensipainos.
Joen jumala (The River God), Otava 1993 (507-sivuinen). Ensipainos.
Keihästen sankarit (Assegai), Otava 2009 (510-sivuinen). Ensipainos.
Kivihaukka (Men of Men). Otava 1983 (635-sivuinen). Ensipainos.
Kultainen Leijona (Golden Lion), Otava 2016 (380-sivuinen). Ensipainos.
Kultakettu (Golden Fox), Otava 1991 (538-sivuinen). Ensipainos. Ylivetokansi.
Kätketyn haudan arvoitus (The Seventh Scroll), Otava 1995 (574-sivuinen). Kirjakerhopainos.
Leopardi kulkee yössä (The Leopard Hunts in Darkness), Otava 1985 (517-sivuinen). Ensipainos.
Monsuuni (Monsoon), Otava 2000 (407-sivuinen). Kirjakerhopainos.
Niilin noita (The Warlock), Otava 2001 (555-sivuinen). Kirjakerhopainos.
Niilin valtias (The Quest), Otava, 2007 (630-sivuinen). Ensipainos.
Noidankehä (Vicious Circle), Otava 2013 (476-sivuinen). Ensipainos.
Norsun laulu (The Elephant Song), Otava 1993 (583-sivuinen). Ensipainos. Ylivetokansi.
Palava maa (Rage). Otava 1988 (816-sivuinen). Ensipainos.
Pedon kosto (Predator, WSOY 2021 (381-sivuinen). Ensipainos.
Petolinnut (Birds of Prey), Otava 1997 (688-sivuinen). Ensipainos.
Polttava rannikko (The Burning Shore), Otava 1986 (585-sivuinen). Ensipainos.
Siintävä horisontti (Blue Horizon), Otava 2003 (453-sivuinen). Kirjakerhopainos.
Sotahuuto (War Cry), WSOY 2018 (467-sivuinen). Ensipainos.
Tiikerinkynsi (The Tiger's Prey), WSOY 2019 (415-sivuinen). Ensipainos.
Vaaran vesillä (Those in Peril), Otava 2011 (414-sivuinen). Ensipainos.
Valkoiset miehet (The Angels Weep), Otava 1984 (720-sivuinen). Ensipainos.

Wilbur Addison Smith (9. tammikuuta 1933 Broken Hill, Pohjois-Rhodesia[1] – 13. marraskuuta 2021 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka[2]) oli rhodesialaissyntyinen eteläafrikkalainen kirjailija. Smith oli tunnettu Afrikka-aiheisista romaaneistaan.[2][3] Hänen kirjojaan on käännetty yli 30 kielelle ja myyty noin 140 miljoonia kappaletta.[2]

Smith varttui Pohjois-Rhodesiassa, nykyisessä Sambiassa, jossa hänen vanhemmillaan Herbert James Smithillä ja Elfreda Smithillä (o.s. Lawrence) oli suuri maatila. Smith oli kuolla 18 kuukauden ikäisenä aivomalariaan, mutta toipui siitä. Isänsä kannustamana Smith tutustui Afrikan luontoon ja kansoihin.[4] Teini-ikäisenä hän kulki metsästysretkillä paikallisten alkuperäisasukkaiden kanssa. Hän ampui 13-vuotiaana yksin kotona ollessaan kolme perheensä karjaa uhannutta leijonaa[5].

Kiinnostuksen kirjoja kohtaan Smith omaksui äidiltään jo nuorena.lähde? Hänen isänsä ei arvostanut kirjallisuutta, eikä uskonut sen riittävän elannon saamiseksi.[1] Smith opiskeli Natal Universityssälähde? ja Rhodes Universityssä, missä hän suoritti vuonna 1954 Bachelor of Commerce -tutkinnon[1]. Hänestä tuli kirjanpitäjä.[1] Vuosina 1954–1958 hän työskenteli eteläafrikkalaisen Goodyear Tyre and Rubber Co:n palveluksessa, mistä Smith siirtyi vuosiksi 1958–1963 Rhodesiaan H. J. Smith and Sonille, missä hänen isänsäkin työskenteli.lähde?

Smith meni naimisiin vuonna 1964 Jewell Sabbertin kanssa,[1] mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Sen aiheuttama masennus sai Smithin pakenemaan todellisuutta kirjoittamiseen. Hänen ensimmäinen teoksensa The Gods First Make Mad jäi julkaisematta. Seuraava käsikirjoitus sen sijaan hyväksyttiin ja Smithistä tuli täysipäiväinen kirjailija vuonna 1964. Myöskään Smithin toinen avioliitto ei onnistunut, eikä Smith halunnut kommentoida sitä. Toisesta avioliitosta syntyi kaksi lasta. Avioliitto päättyi eroon 1971, ja lasten ja isän välit jäivät etäisiksi.lähde?

Vuonna 1971 Smith avioitui Danielle Thomasin kanssa.[1] Daniellen ensimmäisestä avioliitosta olevan pojan Dieter Schmidtin kanssa Smith tuli hyvin toimeen. Heillä oli samoja mielenkiinnon kohteita, sillä molemmat pitivät kalastuksesta, metsästyksestä ja eläintensuojelusta. Daniellen sanotaan vaikuttaneen suuresti Smithin kirjoitustyyliin ja erityisesti romanttisiin painotuksiin. The Sunbird -romaanin Smith kirjoitti tavattuaan Daniellen. Smith omisti kaikkiaan 22 romaania Daniellelle. Daniellesta itsestäänkin tuli kirjailija, ja hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1990. Vuonna 1993 Daniellella todettiin aivokasvain, joka muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hän ja Smith etääntyivät toisistaan erityisesti Daniellen viimeisenä elinvuotena. Danielle kuoli 1999. Pian Daniellen kuoleman jälkeen Smithin ja Daniellen pojan Dieterin välit katkesivat.lähde?

Smith kohtasi uuden rakkauden joulukuussa 1999, kun hän tapasi kirjakaupassa 30-vuotiaan Mokhiniso Rakhimovan. Mokhiniso, lempinimeltään Niso, oli köyhä opiskelija, uskonnoltaan muslimi ja alun perin kotoisin Tadžikistanista.[5] Vaikka Mokhinisolla ja Smithillä oli ikäeroa 38 vuotta ja Mokhinison englannintaito ei ollut kehuttava, he menivät naimisiin toukokuussa 2000 Kapkaupungissa. Mokhinisosta tuli Smithille Daniellen veroinen innoittaja. Smith omisti Niilin noidan nuorelle vaimolleen. Pariskunta asui Lontoossa ja matkusteli paljon.lähde?

Tarkennus: Tämänkin pitäisi perustua jollain tavoin lähteisiin

Smithin ensimmäinen julkaistu romaani oli vuonna 1964 ilmestynyt When the Lion Feeds[1] (suom. Kun leijona metsästää). Teos aloittaa Courtneyn suvun tarinan 1800-luvun Afrikassa. Sarjan muut osat Ukkosen kumu, Elämän ja kuoleman laakso, Polttava rannikko, Vihan ja rakkauden perintö, Palava maa, Kultakettu ja Noiduttu safari esittelevät lisää Courtneyn suvun jäseniä, jotka joutuvat mukaan historiallisten tapahtumien pyörteisiin. Sarja päättyy lähelle nykypäivää.

Smithin uudemmat romaanit Petolinnut, Monsuuni, Siintävä horisontti ja Tiikerinkynsi sijoittuvat aikoihin ennen Kun leijona metsästää -teosta. Tapahtumien polttopisteessä on Courtneyn suvun esi-isiä, joiden vaiheisiin sisältyy niin kaapparielämää merillä kuin romantiikkaa Aasian puolella.

Toinen Smithin sukukronikka kertoo Ballantynen suvusta, joka edustaa Courtneyn tavoin Afrikan valkoista kansanosaa. Sarjan ensimmäistä osaa A Falcon Flies ei ole suomennettu. Sitä seuraavat osat sen sijaan ovat saatavilla suomeksi. Ne ovat nimeltään Kivihaukka, Valkoiset miehet ja Leopardi kulkee yössä.

Vuonna 2005 ilmestynyt Auringon voitto yhdistää Courtneyn ja Ballantynen sukujen tarinaa käsitellen lähinnä muissa kirjoissa mainitsemattomia suvun jäseniä. Myös joissakin aiemmissa Courtney-sarjan romaaneissa on ohimennen viitattu Ballantyneihin.

Courtneyt ja Ballantynet kuvataan usein samalla tavalla. He ovat pitkiä, tummahiuksisia, leveähartiaisia ja suurileukaisia hurmureita. Tyypillisiä ovat myös kateelliset pikkuveljet, jotka ovat fyysisesti heikkoja.

Smith sijoitti romaanien aiheita myös kaukaisempaan menneisyyteen. Hänen teoksensa Joen jumala sijoittuu muinaiseen Egyptiin, ja sen päähenkilönä on nokkela eunukkiorja Taita. Kätketyn haudan arvoitus jatkaa kertomusta, joskin nykyajan kautta: päähenkilöt ovat arkeologeja. Niilin noita -teoksessa palataan taas muinaiseen Egyptiin, ja Taita nousee taas päähenkilöksi.

Toisiinsa liittyvien kirjojen lisäksi Smith kirjoitti lukuisia yksittäisiä kirjoja, joiden aihepiirit vaihtelivat merelle sijoittuvista romaaneista Afrikka-seikkailuihin. Smithin kirjoista suurin osa on suomennettu, mutta muutama romaani on saatavilla vain englanniksi.

Valittujen Palojen Kirjavaliot-sarjassa on ilmestynyt kolme lyhennelmää romaaneista, joita ei ole suomeksi julkaistu muuten. Näistä Aurinkolintu sijoittuu puoliksi nykyisyyteen ja puoliksi menneisyyteen Afrikkaan muuttaneiden karthagolaisten pariin. Kirja muistuttaa jossakin määrin Kätketyn haudan arvoitusta.

Smithin kirjat ovat saavuttaneet varsin suurta suosiota ympäri maailmaa. Smithin kirjoittamasta 29 kirjasta on julkaistu suomeksi 24 ja vielä kolme lyhennelminä.[6] Suomennoksia julkaisi aluksi WSOY, mutta sittemmin Otava.
Yleistä teoksista
    Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä. Smithin henkilöhahmot ovat usein varsin voimakkaita persoonia, jotka eivät kaihda käyttää tarvittaessa likaisiakaan keinoja päämääriensä edistämiseen, kuten Smithin ensimmäisen teoksen päähenkilö Sean Courtney. Silti Smithin tuotannossa on myös jollakin tavalla ruumiillisesti vajavaisina pidettyjä hahmoja, kuten Joen jumalan eunukki Taita ja Aurinkolinnun kyttyräselkäinen arkeologi Benjamin Kazin.

Teoksen henkilöiden kautta ilmentyvät myös historia ja aikakauden aatteet. Valkoisen ja mustan ihmisen raja on pitkään kaikkea muuta kuin veljellinen ja tasavertainen, vaikka varsin monilla Smithin valkoisilla miehillä onkin tapana suhtautua alentavan toverillisesti mustaihoisiin. Missä määrin kirjat heijastivat kirjailijan omia näkemyksiä, sitä on vaikea sanoa. Silti etenkin Smithin myöhäisemmässä tuotannossa tuntuu olevan ehkä hiukan enemmän valkoisten ylivallan kyseenalaistavaa problematiikkaa.

Afrikka on Smithin useimpien kirjojen tapahtuma-alueena. Sen kautta Smithin Afrikka-tietämys pääsee oikeuksiinsa ja luo lukijalle hyvin elävän kuvan miljööstä. Afrikan heimojen monimuotoisuus ja keskinäinen kitka näkyy kertomuksissa. Erityisesti historiallisia romaanejaan varten Smith keräsi tietoa matkustelemalla ja lukemalla lähdekirjallisuutta, ja sen vaikutus on nähtävissä kirjojen sisällössä. Myös Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen oli lähdeaineistona Joen jumalaa varten.
Suomennetut teokset

Suomennoksia kustansi 1960- ja 1970-luvulla WSOY, sen jälkeen Otava vuosina 1980-2017 ja WSOY jälleen 2018-2021.